Li Anderssonin kirjoitus ”Yhtenäisesti eri mieltä” (KU:n verkkolehti 27.7.) on rakentava ja sisältää paljon hyviä ajatuksia, jotka on hyvä pitää mielessä.
Vasemmistoliitto on kuitenkin valinnut puolensa suurpääoman pääpuolueen liittolaisena ja oikeistolaisen politiikan tekijänä. Puolue ei voi istua samanaikaisesti kahdella tuolilla. Haastajan rooliin oli mahdollisuus viimeisen kerran hallitusneuvotteluissa, ei enää.
Kukaan rehellinen vasemmistolainen ei voi tukea Vasemmistoliiton toimintaa hallituksessa ja eduskunnassa. Sen sijaan toivon todellisten vasemmistolaisten, myös nuorisoliittolaisten jatkavan radikaalia toimintaa kentällä.
Tulevat kuntavaalit asettavat ehdokkaat todella ikävään asemaan. Luultavasti kiinnostus ehdokkuuteen vasemmiston listalla vähenee. Olin itse ehdolla vuonna 2000, kun puolue oli leikkaamassa sosiaaliturvaa ja murtamassa kaikin tavoin hyvinvointivaltiota. Kyllä kansalaiset ymmärsivät, että Vasemmistoliitto on Vasemmistoliitto myös kuntavaaleissa.
Pidän hyvänä, että poliittisessa liikkeessä toimisi laaja kirjo eri tavoin ajattelevia sosialisteja ja muita radikaalivasemmistolaisia. Mutta sovittamatonta ei voi sovittaa: oikeistolaiset ja vasemmistolaiset eivät sovi samaan puolueeseen. Johonkin on raja vedettävä.
Uskon Vasemmistoliiton kohtalon olevan synkkä, mikä on suuri vahinko demareista vasemmalla olevalle liikkeelle. Tarvitsemme uuden vaihtoehdon, sillä näin ei voi jatkaa.
uutiskirje 
