Sekä vehnän että maissin maailmanhinnat ovat nousussa. Vuoden 2005 alussa vehnä maksoi maailmalla 80 euroa tonnilta, nyt 200 euroa. Maissi nousi puolestaan 60 eurosta samalle 200 euron tasolle.
Aikaisemmin rehuna pidetyn maissin hinta on noussut kuudessa vuodessa leipävehnää nopeammin. Miksi maissi nousi vehnän rinnalle markkinoiden mahtiviljaksi?
Nousun taustalla on autojen tarvitsema biopolttoaine, etanoli.
Maissista tislattu etanoli tuli voimalla maailmanmarkkinoille maaliskuussa 2005. Chicagon tavarapörssi alkoi myydä sitä raakaöljyn tapaan.
Nyt etanolimaissia kasvaa USA:ssa neljäntoista miljoonan hehtaarin alalla. Se on hieman yli kymmenkertaisesti Suomen vilja-ala.
Koko maapallon maissintuotannosta 15 prosenttia käytetään etanoliksi. Kaikista bioenergian lajeista etanoli nousee nopeimmin.
Autot tarvitsevat etanolia jo niin paljon, että maissin hinta tuskin laskee entiselle tasolleen. Maissi vetää perässään vehnää, muita viljoja ja sitä kautta ylipäänsä ruuan hintaa.
Jokapäiväisen leivän hinta on yhteistä kaikille kapinoille, joita saamme seurata päivittäin Pohjois-Afrikkaa ja Lähi-itää käsittelevistä uutisista. Kansoitetuissa arabimaissa nuorten kaupunkilaisten hetkellisistä tuloista suurin osa kuluu ruokaan, aivan jokapäiväisen leipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään sen hintaa kurissa, väkijoukot nousevat kapinaan. Ihmisoikeudet ovat toissijainen syy.
YK:n vuotuinen ruokakokous aavisti jo kesäkuussa 2008, että mellakoita aiheuttavia ruokakriisejä on tulossa. Ihmiskunnan väkiluku oli kasvanut 1900-luvun, ja vääjäämättä se kasvaa ainakin puolet tätä vuosisataa. Vuoteen 2050 mennessä meitä on maapallolla yhdeksän miljardia. Me tarvitsemme ruokaa 70 prosenttia enemmän kuin nyt.
YK esitti, että viljan viljely lisääntyisi nopeasti kaikissa maatalousmaissa. Näin ei kuitenkaan ehtinyt tapahtumaan.
Suomessa lisäviljan ala tarkoittaa puolta miljoonaa hehtaaria. Puolet siitä saamme nykyisistä kesannoista. Niitä otetaan jo viljelyyn.
Mutta mistä saamme lisää peltoalaa 2000-luvulla? Tänään vahvin ehdokas on turvesuon pohja.
Turveurakoitsija ojittaa, muokkaa ja tyhjentää jo näitä maita. Hänen jäljiltään suonpohja on valmista peltoa. Parhaiten siinä kasvaa aluksi vahvajuurinen kaura. Silti suonpohjat viljeltäneen jatkossa vehnälle aina niin pohjoiseen kuin se lämmenneessä ilmastossa tuleentuu.
Länsimaiden, etenkin USA:n autojen janoama etanoli yhtäältä ja etelän maiden kapinointi toisaalta vaikuttavat pitkällä kädellä myös Suomen maaseutuun. Vilja-alamme alkaa kasvaa.
Ajatus tuntuu ennen ylituotannon koettelemassa maassamme kummajaiselta. Mutta siihenkin on varauduttava, jotta tuleville ruokamellakoille saadaan jarrua.
lehti 