1900-luvun alkupuolella työläisurheilu oli enemmän kuin urheilua. Ideologisena tavoitteena oli kasvattaa urheiluseurojen jäsenistä täydellisiä ihmisiä ja sosialisteja. Taustalla oli 1800-luvun lopulta peräisin ollut ajattelu, jonka mukaan liikunta kouli sekä ruumista että sielua.
Työläisurheilun ideologisia tavoitteita valottaa filosofian maisteri Lauri Leskinen väitöskirjassaan Seura tekee kaltaisekseen, joka tarkastetaan Turun yliopistossa 7. tammikuuta. Siinä Leskinen tutkii poliittista sosialisaatiota varsinaissuomalaisissa työväenurheiluseuroissa vuosisadan vaihteesta 1920-luvun alkuun asti.
Työväenliikkeen tavoitteisiin ideologinen kasvatus liitettiin siten, että sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen uskottiin koittavan vain jos työläiset nousevat tasaveroiseen asemaan valtaapitävän porvariston kanssa.
Kommunistit aktiivisia kasvattajia
Leskisen mukaan ideologinen tavoite oli kuitenkin vaikea jalkauttaa urheiluseuroihin Työväen Urheiluliitonkin (TUL) perustamisen jälkeen. Suunnitelmallista kasvatustoimintaa esiintyi vähän, ja seurat keskittyivät mieluummin urheilumahdollisuuksien tarjoamiseen.
Eniten poliittista kasvatusta oli seuroissa, joita syytettiin kommunistisesta toiminnasta tai lakkautettiin sen vuoksi. Vähiten sitä oli oikeistososialidemokraattisina pidetyissä seuroissa kuten Turun Taimessa ja Turun Työväenyhdistyksen Pursiseurassa.
Seurat kontrolloivat jäseniään
Turun Veikoissa aatteelliset kysymykset otettiin vakavasti. Vuonna 1923 seura julkaisi kymmenen käskyään, joista kahdeksannessa todettiin, että ”Veikkojen jäsenenä, voimistelijana ja urheilijana, olet myöskin työväen luokkataistelija.”
Lukuisten työväenurheiluseurojen tapaan Veikot erottivat jäsenyydestään henkilöitä, jotka olivat kilpailleet ”porvariliiton”, Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton, kilpailuissa tai muuten käyttäytyneet sopimattomalla tavalla. Esimerkiksi kortinpeluu, tupakanpoltto ja päihtyneenä esiintyminen olivat syvästi paheksuttuja tekoja.
Nykyään nuhteet annettaisiin suljettujen ovien takana, 1920-luvulla asiasta tehtiin julkinen tiedottamalla siitä valtakunnallisessa Työväen Urheilulehdessä. Ilmoitukset otsikoilla ”Toverikuri” ja ”Luopiot”, joissa pahantekijä mainittiin nimeltä, eivät olleet tavattomia.
Seura tekee kaltaisekseen
Kun koko yhteiskunta oli sisällissodan kahtia jakama, myös urheiluseuran valinnasta tuli aatteellinen päätös. Pitkäaikainen kansanedustaja, valtiopäiväneuvos ja Turun Kisa-Veikkojen jäsen Ensio Laine totesi liittyneensä seuraan kaveriporukkansa myötä. Kyseessä ei ollut aatteellinen päätös, mutta tapahtumapaikan ollessa Kärsämäen työläisesikaupunki ja ajankohtana 1930-luvun loppupuoli, oli lopputulos sama: seuran jäseniksi valikoitui samanlaisista lähtökohdista ponnistaneita henkilöitä, joka vuorostaan mahdollisti vahvan vertaisoppimisen.