Kansainvälisen siirtoikkunan raottaminen tammikuussa oli suomalaisittain menestys, sillä moni nuori suomalaisfutaaja löysi itselleen uuden työnantajan ulkomaiden viheriöiltä. Nuorten suomalaispelaajien virta ulkomaille voimistuu vuosi vuodelta ja ehkä tulevaisuudessa saamme nauttia vieläkin vuolaammasta pelaajaliikenteestä. Veikkausliiga profiloituukin vuosi vuodelta yhä vahvemmin kasvattajaliigaksi suuremmille eurooppalaisille sarjoille.
Jo A-maajoukkueessa esiintyneet Alexander Ring ja Timo Furuholm siirtyivät Saksaan, Ring Borussia Mönchengladbachiin ja Furuholm Fortuna Düsseldorfiin. Maajoukkueessa ajoittain mukana ollut Riku Riski puolestaan siirtyi Norjan Honefossiin.
Etenkin Ringille ja Furuholmille on helppo povata menestyksekästä uraa Saksassa, varsinkin kun ”Pikku- Furkka” on vihdoin onnistunut selättämään pitkän loukkaantumiskierteensä.
Pelaaja-myynti muodostaa suuren osan usean kotimaisen seuran tuloista.
Myös tulevaisuuden maajoukkueen vastuunkantajat Jere Uronen, Tero Mäntylä ja Roope Riski löysivät itselleen ulkomaiset työnantajat, Uronen Ruotsista, Mäntylä suomalaisille lähinnä rantalomistaan tutusta Bulgariasta ja Roope Riski veljensä tavoin Norjasta.
Moni ulkomaille siirtoa hakenut nuori lahjakkuus jäi kotimaiseen Veikkausliigaan, heistä ehkä kovimpina FC Interin Joni Kauko ja Mika Ojala, sekä HJK:n Berat Sadik. Etenkin Kaukon ja Ojalan jääminen Suomeen yllätti, sillä molemmat ovat valtavan potentiaalin omaavia, jo nyt kovempiin ympyröihin valmiita pelaajia.
Sadik puolestaan on jo kerran ulkomailla rahkeitaan kokeillut. Kotimaassa muutaman kauden aikana annetut näytöt luulisivat riittävän toiseen yritykseen Suomen ulkopuolella.
Nuorten pelaajien kehittäminen on suomalaisseuroille jo taloudellistikin ajateltuna kannattavaa, sillä pelaajamyynti muodostaa suuren osan usean kotimaisen seuran tuloista. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että suomalaisseurat pysyvät tiukkoina neuvotellessaan suurempien seurojen kanssa. Maksettavien siirtokorvausten tulee olla linjassa myytävän lahjakkuuden potentiaalin kanssa.
Liekö syy suomalaisessa kainoudessa, mutta menneisyydessä lupaavat suomalaisfutaajat ovat siirtyneet ulkomaille korvauksena ainoastaan muutama paketti keskihintaista kahvia. Siirtokorvauksina saadut rahat taas tulisi käyttää ensisijaisesti seuran infrastruktuurin ja harjoitteluolosuhteiden kehittämiseen, jotta nuorten pelaajien kehittäminen ja kehittyminen olisi taattua.
Ikävä ristiriita nuoren lahjakkuuden siirtymisessä ulkomaille syntyy usein nuoren halusta siirtyä ja seuran tarpeesta saada siirtokorvauksen tulot paikkaamaan menojaan. Huonoin tilanne syntyy, kun seura ei halua päästää lahjakkuutta siirtymään, ja tämä odottaa sopimuksensa loppuun ja siirtyy korvauksetta.
Suomi-futiksen kehittäminen tämänkin asian osalta vaatii seuroilta ja pelaajilta molemminpuolista lojaalisuutta ja rehellisyyttä. Metsä tulisi nähdä puilta polun molemmista päistä, avoimella dialogilla ja rehellisyydellä saadaan tämäkin palanen kotimaisen futiksen kehityspalapelissä sopimaan paikoilleen.
Viikon Vakiokierroksella moni hakee varmasti yllätystä kohteen 1 ottelusta Chelsea–Bolton. Erittäin heikosti viime aikoina esiintynyttä Chelsea vastaan pelaaminen houkuttaa, varsinkin kun joukkue möhli viikon Mestarien liigan ottelun Napolia vastaan ja joutuu pusertamaan jatkoonpääsyn eteen olan takaa.
Chelsea on kuitenkin huippunippu, eikä pelaajien ammattiylpeys varmastikaan anna periksi pelata sarjassa viidettä voitotonta ottelua peräkkäin. Kohteeseen 1 varma ykkönen.
Sen sijaan kohteen 5 ottelusta Wigan – Aston Villa voi hakea yllätystä. Wigan haki viikko sitten pitkästä aikaa voiton ja ilmoittautui taistelemaan sarjapaikastaan. Aston Villa on joukkueena laadukkaampi, mutta on kompuroinut liigassa pahasti. Laitetaan pienellä riskillä kohteeseen ykkönen, varovainen pelaaja raapustaa viereen ristin.
Vakioveikkauksen kierros on Vakion bonuskierros ja sen peliaika päättyy lauantaina 25.2. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1 (2), 2 (X), 1 (X), 2, 1, 2, 1, 2 (X), 1 (X), 2 (X), 2.
uutiskirje 
