Virallisen tullitilaston mukaan Suomeen tuotiin miehitetyiltä palestiinalaisalueilta vuosina 2002–2011 tavaraa 118 euron arvosta. Aivan, sadankahdeksantoista euron.
Tämä ei tietenkään ole koko totuus. Todellisuudessa Suomeen tulee kaikenlaista Israelin laittomissa siirtokunnissa valmistettua tavaraa. Niiden alkuperä vain on merkitty virheellisesti Israeliksi.
Tämä on kuluttajan harhauttamista. Kaiken lisäksi Suomi menettää tullimaksuja. Israelista tulevilla tuotteilla on Euroopan unionissa etuuskohtelu ja alemmat tullimaksut, mutta tähän eivät sisälly miehitysalueiden tuotteet.
Suomi tuomitsee siirtokunnat ja samalla pönkittää niitä.
Yksi tunnetuimmista merkeistä lienee Ahava, jonka kosmetiikassa käytetään miehitysalueilta peräisin olevia Kuolleenmeren mineraaleja. Entisestä poiketen yhtiö myöntää, että yksi sen tuotantolaitoksista on Mitzpe Shalemin siirtokunnassa.
Samoja mineraaleja on eräillä muillakin kosmetiikkavalmistajilla. Alkossa myydään Golanin kukkuloilta peräisin olevia viinejä, jotka on merkitty israelilaisiksi.
Siirtokuntayhteyksiä paljastuu myös esimerkiksi hedelmien ja kasvisten, vaippojen sekä hiilihapotuslaitteiden taustalta, kerrotaan Finnwatchin tiistaina julkistamassa perusteellisessa selvityksessä.
Kansalaisjärjestö Finnwatch tarkkailee suomalaisyritysten ja Suomeen sidoksissa olevien yritysten toiminnan vaikutuksia kehitysmaissa. Israel-raportin se laati Kirkon Ulkomaanavun pyynnöstä.
Yritykset peittelevät
– Millään suomalaisella kauppaketjulla ei ole siirtokuntatuotteiden ostamista kieltäviä linjauksia, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala. Esimerkiksi Mehadrinin (Jaffa-brändin suurin toimittaja) hedelmiä myyvät kaikki kaupparyhmät.
Tullin ei ole helppo selvittää, mitkä tuotteet tulevat siirtokunnista. Esimerkiksi leikkokukat menevät ensin Hollannin suuriin kukkatukkuihin, ja Suomeen tuotavissa lasteissa on eri alkuperämaiden kukkia sekaisin.
Finnwatch toivoo kuitenkin, että tulli toimisi aktiivisemmin siirtokuntatuotteiden etsimiseksi. Epäselvissä tapauksissa se voisi kääntyä EU:n petostentorjuntayksikön OLAF:in puoleen.
Finnwatch ei anna yrityksille kiitosta avoimuudesta. Suuret globaalit yritykset Procter & Gamble ja SodaStream kieltäytyivät antamasta tietoja tuotantoketjusta tai alihankkijoista. Toiset, kuten Siemens, sementin maahantuoja Cemex ja vesiyhtiö Eden Springs eivät edes vastanneet kyselyyn.
Eläkevarojakin sijoitettu
Kansainvälisen oikeuden kannalta siirtokunnat ovat laittomia. YK ja EU eivät tunnusta miehitysalueiden kuulumista Israeliin.
Periaatteessa myös Suomi noudattaa näitä linjauksia, mutta käytännössä vallitsee outo ristiriita. Viranomaiset eivät ole laatineet minkäänlaista ohjeistusta siirtokuntatuotteiden merkitsemisestä.
Eikä siinä vielä kaikki. Suomen julkisella sektorilla on itsellään yhteyksiä siirtokunnissa toimiviin yrityksiin. Valtionyhtiöissä ja julkisissa hankinnoissa tehdään yhteistyötä tällaisten yritysten kanssa. Asekauppa israelilaisten yhtiöiden kanssa jatkuu.
Suomalaisilla eläkeyhtiöillä ei ole linjauksia siirtokunnista. Niinpä jopa valtion ja kuntien eläkerahoja sijoitetaan siirtokunnissa toimiviin yrityksiin.
Suomi ei tietenkään ole ainoa välinpitämätön. Arviot EU-markkinoiden ja siirtokuntien välisen kaupan suuruudesta vaihtelevat 150 miljoonan ja 1,5 miljardin euron välillä.
Mutta pieniä pilkahduksia on siitä, että toisinkin voisi toimia.
Norjassa, Tanskassa, Hollannissa ja Ruotsissa on poistettu sijoitussalkuista yhtiöitä siirtokuntayhteyksien takia.
Ruotsin valtiollinen eläkerahasto hylkäsi Alstomin, joka on mukana Jerusalemin ja Pisqat Ze’evin siirtokunnan yhdistävässä raitiotiehankkeessa. Alstom on ollut merkittävä toimittaja Suomen VR:lle ja muillekin suomalaisasiakkaille.
Piittaamattomuus osallisuutta
Ruotsista ja Britanniasta löytyy esimerkkejä siirtokuntatuotteiden merkitsemisestä, jolloin kuluttaja voi itse valita.
Finnwatch ei yleensä suosittele boikotteja, mutta nyt se toivoo, että kuluttajat välttäisivät Israelin siirtokunnista peräisin olevia tuotteita ja vaatisivat tietoa tuotteiden alkuperästä.
Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen sanoo, että siirtokuntayritysten tulot edistävät siirtokuntien omavaraisuutta.
– Taloudellisesti vahvoista siirtokunnista on entistä vaikeampi luopua. Näin siirtokuntien kanssa yhteistyötä tekevät tai asiasta piittaamattomat ovat osallisina konfliktin jatkumisessa.
uutiskirje 
