Venäjän vaalitulos kertoo, että Vladimir Putinin ainoat vakavasti otettavat haastajat nyt, ja ehkä seuraavallakin kerralla, voivat olla kommunistien Gennadi Zjuganov sekä uutena ilmiönä politiikkaan mukaan tullut liikemies Mihail Prohorov.
Muissa ryhmissä ja puolueissa, varsinkin sosialidemokraattisen Oikeudenmukaisen Venäjän piirissä, vaaditaan melkoista pyykinpesua ja uusien kasvojen esiin nostamista, jotta haaste voidaan esittää.
Prohoroville on tarjottu ministerin paikkaa Yhtenäisen Venäjän tulevassa uudessa hallituksessa, mutta hän on ilmoittanut kieltäytyvänsä kunniasta. Sen sijaan hän kehottaa kannattajiaan keskittymään ”uuden puolueen” perustamiseen.
Ei ole olemassa yhtenäistä oppositiota.
Minkä puolueen, millaisen puolueen? Äänestäjille heitetty haaste on mielenkiintoinen. Se sisältää ajatuksen, että Venäjällä tarvitaan uusi puolue, uusi haastaja Yhtenäiselle Venäjälle. Jos Prohorov on tosissaan ja jos hänen haasteensa otetaan laajasti vastaan, tällainen haastajapuolue voi syntyäkin.
Juuri puoluetasolla tarvitaankin uudelleenmuodostusta, sillä Putinin laaja kannatus vahvisti jo pitkään vallinnutta tilannetta. Se ei ole aivan pattitilanne, mutta eräänlainen kujanjuoksun ja umpikujan välimuoto. Jos yhden puolueen ylivallasta ei päästä eroon, Venäjä kehittyy käytännössä yksipuoluemaana. Ja sehän ei ole demokratiaa.
Muutoksen tuulia on kuitenkin ilmassa. Sen myöntävät myös monet Yhtenäisen Venäjän vaikuttajat. Tulevan hallituksen ohjelmaan ja kokoonpanoon saattaa siis tulla mielenkiintoisia elementtejä. Putinin pietarilaisen tukiryhmän vetäjä Nikolai Burov ilmaisi tilanteen sunnuntai-iltana näin:
– Asioita voitaisiin hoitaa paremmin ja tehokkaammin. Yhteiskuntamme on muuttunut parlamenttivaalien jälkeen, olemme paremmin hereillä ja tämä on hyvä asia. On hyvä keskustella esimerkiksi kuvernöörien valinnasta. Meidän pitääkin herätä huomaamaan myös huonot asiat, mutta sen on tapahduttava lain ja terveen järjen pohjalta.
Oppositiota ”ei ole”
Suomalaisissa tiedotusvälineissä puhutaan usein ”Venäjän oppositiosta”.
Sellainen on toki olemassa, jos oppositiolla ymmärretään politiikasta kiinnostumattomia, siihen tympääntyneitä ja eri tavoin suurimman puolueen valtaa vastustavia, siis muita kuin valtapuoluetta äänestäviä.
Mutta toisaalta yhtenäistä oppositiota ei ole olemassa. Monet läntisissä tiedotusvälineissä tässä yhteydessä mainittavat henkilöt ovat joko entisiä poliitikkoja tai koko elämänsä ajan politiikan ulkopuolelta sitä arvostelleita. Heillä ei ole valtaa edes omissa oppositioryhmissään, koska kommunistien, Oikeudenmukaisen Venäjän ja Vladimir Žirinovskin LDPR:n ohella muita merkittäviä hallituksen ulkopuolisia puolueita ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Yleistämisen tyyli näkyy myös mielenosoituksia koskevissa uutisissa. Ihmiset toki heräsivät viime vuoden lopulla parlamenttivaalien yhteydessä aikaisempaa laajemmin osoittamaan mieltään. Mutta se ei vielä kerro, että jokin yhtenäinen protestiliike olisi olemassa.
Ehkä sellainen on tulossa.
uutiskirje 
