Charles Chaplin on erityisen hyvällä menopäällä mykkäklassikkonsa Sirkus (1928) alkutapahtumissa, jotka tarjoavat loistavaa tilannekomiikkaa.
Kulkuri on rahaton ja nälkäinen, joten pieni suupala on paikallaan. Chaplinin joskus hieman imelät veikistelyt ovat mainiossa kohtauksessa paikallaan.
Lysti alkaa taskuvarkausyrityksestä. Se käynnistää takaa-ajojen sarjan, joka johtaa sirkuksen areenalle. Yleisö nauraa kippurassa tietämättä, että kyseessä on kutsumaton vieras.
Sirkuksen omille klovneille buuataan, yleisö vaatii areenalle ”sitä hauskaa tyyppiä”.
Seurauksena on, että repäisevään alkuun otetaan turhankin paljon etäisyyttä. Farssin sijasta painotus on tunteikkuudessa, kun sirkuksen brutaali johtaja kovistelee alaisiaan, mukaan lukien oma ottotytär, elokuvan naispäähenkilö (Merna Kennedy).
Viime mainittu on kulkurin ihastus. Asia ei kuitenkaan etene kulkurin toiveiden mukaisesti. Mustasukkaisuuden tuntojen kuvaamisessa on käytetty näppärästi trikkikuvausta.
Sirkus riiston ja hyväksikäytön maailmana on helppo nähdä symbolisena esityksenä yleisemminkin maailman realiteeteista. Chaplinin käsittelyssä asia ratkaistaan sentimentaalisuudella ja suurella sovinnolla.
Ei parasta Chaplinia muuta kuin ajoittain. Mutta tilannekomiikan taiturina hän osoittaa tässäkin olevansa mestari vailla vertaa.
Sirkus. Yle Teema sunnuntaina kello 18.00.
uutiskirje 
