Kurvit suoriksi
Joskus viime vuoden lopulla taisin tällä palstalla hieman huolestuneena valitella, että en ollut nähnyt Vuosaaren Uutelan metsissä koko vuonna ainuttakaan käärmettä, en kyytä enkä rantakäärmettä, enkä edes käärmettä muistuttavaa vaskitsaa.
Jopa vuosikausia parasta kantarellipaikkaani vartioinut suuri musta kyy oli kadonnut salaperäisellä tavalla. Pelkäsin, että kaikki matelijat olisivat kadonneet Uutelan 204 hehtaarin laajuiselta helsinkiläisten virkistysalueelta jatkuvan väestön lisääntymisen ja rakennustöiden seurauksena.
Mutta eipä hätää, sillä tämän vuoden ensimmäinen käärme on jo nähty 25. päivänä toukokuuta, joten tulen varmasti törmäämään vielä moneen luikeroon tulevien sieniretkieni aikana.
Oliko armeijakenraali Nikolai Makarov tietoinen siitä, että piti puheensa samassa yliopiston juhlasalissa, jonka puna-armeijan pommikoneet tuhosivat Helsingin suurpommituksissa 1944?
Olin esittelemässä muutamalle vanhalle tutulle Uutelan ihmeitä. Tallustelimme hiekkatietä pitkin, kun eräs porukasta huomasi ojan pohjalle kiemurtelevan pitkän, mutta melko laihan käärmeen.
Nopeasti metsän suojaan livahtaneen otuksen selässä näkyi selvästi sahalaitakuvio, joten kyseessä oli tavallisen värinen kyy. Olen tässä osassa Uutelaa nähnyt aina näitä samanvärisiä, kun taas toisella puolella aluetta kaikki kyyt tuntuvat olevan mustia, joiden sahalaitaa on vaikeampi erottaa.
Tästä voimmekin siirtyä kätevästi maan valtalehteen Helsingin Sanomiin, joka on ottanut viralliseksi tavoitteekseen ajaa Suomea Naton jäseneksi kuin käärmettä pyssyyn.
Hyvänä esimerkkinä käyköön HS:n pääkirjoitus (23.5.), joka oli otsikoitu toiveikkaasti, mutta epämääräisesti: ”Puolustusyhteistyö muokkaa liittoutumista”. Lehden pääkirjoittajaa näytti vaivanneen se, että puheet maamme Nato-jäsenyydestä olivat viime aikoina hiipuneet ja koko sotilasliitto vaipunut keskustelusta jonnekin taka-alalle.
Niinpä Hesari yritti korostaa Naton merkitystä ja tärkeyttä kertomalla, että sen juuri pidetyssä huippukokouksessa oli sekä ”julistettu” että ”painotettu” eräitä asioita ja ”pystytty sopimaan” vastuun siirtämisestä Afganistanissa maan omille turvallisuusjoukoille. Seuraavassa kappaleessa pääkirjoitus totesi Afganistanin turvallisuustilanteen edelleenkin huonoksi.
Samalla lehti mainitsi myös Naton muista ongelmista, kuten resurssipulasta ja loputtomista säästöpaineista. Urheasti Hesari kuitenkin katsoi, että ”niistä riippumatta” huippukokous ”vahvisti” Naton merkityksen olevan yhä suuri.
Edelleen HS vakuutteli, että Naton peruskirjan viidennen artiklan jäsenmaiden keskinäinen puolustusvelvoite ei ole menettänyt merkitystään, vaikka tätä varsin yleisesti epäillään.
Voi hyvin kysyä, olisiko Yhdysvallat esimerkiksi valmis suursotaan Baltian maiden joutuessa uhatuksi.
HS:n pääkirjoituksen inspiroijaksi paljastui hiljaisuudessa valmisteltu hanke Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjien osallistumisesta Natoon kuuluvan Islannin ilmavalvontaan. Ruotsin ilmavoimia on houkuteltu samaan puuhaan. Tällä hetkellä satujen saaren ilmatilassa partioivat vain Naton koneet.
Jotkut meillä selittävät nyt, että kyseessähän olisi vain pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittäminen ja edelleen syventäminen. Mutta todellisuudessa juttu on hieman monimutkaisempi.
Alun perin Islannin ilmavalvontaan osallistumista esitti Norjan ulkoministeri Thorvald Stoltenberg. Se tapahtui jo vuonna 2009. Silloin asia kuitattiin lähinnä hymähtämällä ja saman tien unohtamalla. Onko tilanne nyt jotenkin oleellisesti muuttunut? Tuskinpa vain.
Islanti on sotilasliitto Naton jäsen, vaikka sillä ei ole omaa armeijaa, eikä siis ilmavoimiakaan, joilla valvoisi laajoja merialueitaan. Yhdysvallat poisti tukikohtansa Keflavikistä vuonna 2006, mutta on luvannut vastata saarivaltion puolustuksesta sodan aikana.
Joku voisi tietysti ihmetellä, miten USA pysyy puolustamaan Islantia sodan oloissa, kun sen voimavarat eivät riitä maan ilmatilan valvontaan rauhankaan aikana.
Syksyllä on tarkoitus päättää Suomen osallistumisesta operaatioon neljällä Hornetilla ja noin 50 hengen vahvuisella henkilöstöllä. Homman on laskettu maksavan yli miljoona euroa, mikä lienee aivan alakanttiin, sillä lentäjien, lennonjohtajien ja teknisen henkilökunnan lisäksi mukaan tarvitaan varmasti myös sotilaspoliiseja koneita vahtimaan. Tuskin tässä suhteessa luotetaan pelkästään islantilaisiin poliiseihin. Lisäksi operaatio edellyttää varmasti ilmavoimien kuljetuskoneiden käyttöä.
Ja kaikki rahoitettaisiin normaalista puolustusbudjetista, jonka jatkuva karsiminen on jo johtanut muun muassa lukuisten varuskuntien lakkauttamiseen eri puolilla Suomea ja liikekannallepanossa muodostettavien joukkojen määrän rajuun supistamiseen.
Islantiin menon kannattajat väittävät suomalaisten lentäjien saavan reissun aikana hyvää kokemusta, mutta tämähän ei pidä paikkaansa. Tylsät valvonta- ja tunnistuslennot tuhansien kilometrien päässä aavan Atlantin yllä eivät opeta huippuluokan hävittäjälentäjille mitään uutta. Niitä ei voi verrata ilmataisteluharjoituksiin, joilla ilmavoimien tukikohdissa pilottejamme koulutetaan. Eikä Islannissa lentäjillämme ole käytettävissä simulaattoreitakaan.
Ja sitäkin voisi kysyä, kannattaako koko hässäkkään ryhtyä, kun tämän hetken tietojen mukaan kyse olisi vain kolmen viikon valvontajaksosta vuonna 2015. Muutaman viikon toiminnan valmistelu tulisi vaatimaan suuren määrän työtä ja rahaa, jotka olisivat pois kotimaan puolustuksen kehittämisestä. Kaiken lisäksi Suomen Horneteille kaavailtu valvontajakso ajoittuisi mahdollisimman huonoon ajankohtaan puolustusvoimiemme ollessa juuri silloin suurten mullistusten kourissa.
Todettakoon nyt rehellisyyden nimessä, että paljon Hesaria tehokkaammin on suomalaisia Natoon liittymisen kannattajiksi hätistellyt Venäjän asevoimien komentaja, armeijankenraali Nikolai Makarov, joka kävi esittämässä uhkailujaan Maanpuolustuskorkeakouluyhdistyksen esitelmätilaisuudessa kesäkuun 5. päivänä Helsingissä.
Esitelmä antoi vaikutelman siitä, että mukavana miehenä tunnettu Makarov oli varsin huonosti informoitu Suomen asioista. Kiinnostavaa olisi tietää esimerkiksi se, oliko armeijakenraali tietoinen siitä, että piti puheensa samassa yliopiston juhlasalissa, jonka puna-armeijan pommikoneet tuhosivat Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944.
Jos Suomen Hornetit ”ulkoistetaan” tehtävään Islannissa, niin mikä onkaan niiden seuraava valvontakohde? Ehkä Nauru-saaret Tyynellä valtamerellä?
Eipä tietenkään. Eihän Nauru ole Naton jäsenmaa.
uutiskirje 