Taivastelun valtakunnailla 4
Samuel Butlerin 140 vuoden takaisessa romaanissa ”Erewhon” matkamies Higgs saapuu sattumalta omaperäisten erewhonilaisten kuningaskuntaan.
Hänelle kerrotaan, että maan päällä eli kerran ihmisrotu, joka tunsi tulevaisuuden paremmin kuin menneisyyden, mutta kyseinen rotu kuoli vuodessa tietonsa aiheuttamaan ahdinkoon.
Erewhonilaiset uskovat, että ihmishahmoiset syntymättömät elävät usvamaisessa tai kaasumaisessa olomuodossa kuin aaveet. Heidän taivaassaan on aineettomia asumuksia ja kaupunkeja ja heidän ravintonaan on kreikkalaisten jumalten juoma laiha ambrosia.
He eivät kuole niin kauan kuin pysyttelevät omassa maailmassaan. Ainoa syntymättömien tuntema kuolema on siirtyminen ihmisten maailmaan.
Jotkut kuitenkin haluavat itselleen tuntevan, liikkuvan ja lämpimän ihmisruumiin. Kun syntymätön päättää lähteä, hänen täytyy allekirjoittaa kaupungin tuomarin edessä todistus, jossa vakuuttaa haluavansa lopettaa sen hetkisen olemassaolonsa.
Syntymättömän täytyy juoda rohto, joka tuhoaa hänen muistinsa ja yksilöllisyytensä. Hänen täytyy tulla ihmisten maailmaan avuttomana ja ilman omaa tahtoa. Ennen lähtöä hänelle arvotaan luonne. Hän ei voi itse valita kaipaamaansa ruumista vaan sekin arvotaan.
Hänen on etsittävä näkymättömänä elämänvoimana pariskunta, joka suostuu ottamaan hänet hoiviinsa:
”Syntymätön ei tiedä, keitä he ovat ja ovatko he rikkaita vai köyhiä, ystävällisiä vai tylyjä, terveitä vai sairaita. Hänen on antauduttava sellaisten ihmisten hoiviin, joiden hyväkuntoisuudesta tai järkevyydestä ei ole mitään takeita.”
Lähtöaikeissa olevalle viisaat pitävät varoittavia luentoja, joissa kehotetaan harkitsemaan tarkkaan aikeensa toteuttamista.
Syntymäsi on oma valintasi, johon sinua ei kukaan pakota. Ihmisten maailmassa on pakko ottaa vastaan vapaa tahto. Joka tilanteessa sinun on valittava parhaalta vaikuttava vaihtoehto, olipa valintasi oikea tai väärä.
Mielesi on vaaka, joka jatkuvasti punnitsee asioita, ja tekosi punnitaan raskaimman jälkeen. Matkan varrella vaakaan tulevat mittavirheet ovat omalla vastuullasi.
Ihmisten maailmaan lähtöä tekevälle ei luvata iloja, korkeintaan joitakin tyytyväisyyden kausia. Suurimmat ilot ovat elämän alkupuolella ja loppuun jää tuskin mitään. Riittääkö mikään ilo korvaamaan raihnaisen vanhuuden vaivat?
Erewhonilaisten mielestä ihminen ei voi anoa sääliä tai valittaa mistään kohtaamastaan onnettomuudesta, koska hän on itse astunut varoituksista huolimatta avoimin silmin suoraan ansaan:
”Kun ihmisten maailmaan on joutunut, siellä yleensä pysyy, kunnes on pakko lähteä, mutta luuletko, että kukaan suostuisi syntymään ja elämään elämänsä uudestaan, jos hänelle tarjottaisiin siihen mahdollisuus?”
Vaikka lähtöä suunnitteleville syntymättömille järkeillään miten päin tahansa, vain harvoin sillä on vaikutusta.
Kertojan mukaan syntyminen ihmisten maailmaan tulee mieleen ainoastaan kärsimättömille toheloille.
Siksi ihmislaji ajautuu takaperin läpi elämän tai kulkee eteenpäin tulevaisuuteen kuin pimeään käytävään.
uutiskirje 