Sisäministeri Päivi Räsäsen mielestä vaatimus Israelin siirtokuntatuotteiden alkuperän merkkaamisesta herättää ”tarpeetonta boikotin lietsomista” ja ”kärjistäisi poliittisia jännitteitä”.
Vasemmistonuorten mukaan Räsäsen blogissaan 3. elokuuta esittämä näkemys kertoo ministerin ymmärtävän huonosti, mistä Israelin ja Palestiinan konfliktissa on kysymys.
– Alueen poliittisia jännitteitä eivät kärjistä tuotteiden todellisen alkuperän kertovat merkinnät, vaan laittomia siirtokuntia tukeva politiikka, Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson sanoo.
Siirtokuntien liiketoiminta rikkoo kansainvälistä oikeutta
Israelin perustamat ja ylläpitämät siirtokunnat miehitetyillä alueilla ovat kansainvälisen lain mukaan laittomia.
Maan väestörekisterin mukaan Länsirannalla asuvien siirtokuntalaisten määrä on kasvanut viimeisen vuoden aikana 4,5 prosenttia. Edellisen 12 vuoden aikana heidän määränsä on lähes kaksinkertaistunut. Israel jatkaa uusien siirtokuntien rakentamista ja tukee niitä taloudellisesti.
Vasemmistonuorten mielestä siirtokuntatuotteiden alkuperän merkitseminen on vähintä, mitä voidaan vaatia. Se antaa kuluttajalle mahdollisuuden välttää kansainvälistä oikeutta rikkovan liiketoiminnan tukemista ja on rauhanomainen tapa kannustaa israelilaisia yrityksiä vetämään tuotantonsa pois siirtokunnista.
Ei teollisuusalueita vaan laittomia siirtokuntia
Räsänen luonnehtii blogissaan laittomia siirtokuntia ”Länsirannan teollisuusalueiksi” ja sanoo niiden olevan ”hyvä esimerkki israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä yhteistyöstä ja rauhanomaisesta rinnakkaiselosta alueella”.
Vasemmistonuoret muistuttaa, että Israel tuhoaa rakennuksia sekä ottaa maata armeijan ja siirtokuntien käyttöön. Näiden toimien vuoksi yhä harvemmalla miehityksen alaisuudessa elävällä palestiinalaisella on muuta mahdollisuutta kuin työskennellä siirtokunnassa.
Siirtokunnissa työskenteleviin palestiinalaisiin ei kuitenkaan sovelleta Israelin lainsäädäntöä esimerkiksi työntekijöiden vähimmäisiän, minimipalkan ja työajan osalta.
– Jos ministeri Räsänen kantaisi aitoa huolta palestiinalaisten työntekijöiden oikeuksista, hän vastustaisi etnisyyteen perustuvan kahden eri oikeusjärjestelmän olemassaoloa Länsirannalla ja kannattaisi aloitteita, jotka tukevat miehityksen lopettamista, Andersson sanoo.