Horisontti
Kaupallisesta seksistä käydään Suomessa taas vilkasta keskustelua. Seksin oston kriminalisointia kannattavat ministerit Anna-Maja Henriksson ja Päivi Räsänen perustelevat oston kriminalisointia ihmiskaupan ja parituksen vastustamisella sekä alaikäisten suojelemisella. Nämä kaikki ovat toivottavia tavoitteita, mutta tutkimuksellisesta näkökulmasta katsottuna niihin tarjottu lääke on kyseenalainen.
Suomessa seksin ostaminen on kriminalisoitu, parituksen ja ihmiskaupan uhrilta sekä alaikäiseltä. Tämän lisäksi seksin myyminen julkisella paikalla on kielletty. ”Osittaista” ostokieltoa on kritisoitu siitä, että on vaikea näyttää toteen, että ostaja olisi tiennyt kyseessä olleen parituksen tai ihmiskaupan uhri.
Oston kriminalisointia kannattavat tahot perustelevat lakia kysynnän vähentämisellä ja naisystävällisyydellä. Vähemmälle huomiolle ovat kuitenkin jääneet tutkimukset ja näkökulmat, joiden mukaan seksin ostoon ja myymiseen liittyvät kriminalisoinnit itse asiassa heikentävät seksuaalipalveluita myyvien perus- ja ihmisoikeuksia.
Ihmis-kauppaa ja kaupallista seksiä ei tule sekoittaa toisiinsa.
Oikeuksien heikentyminen luo olosuhteita, joissa hyväksikäyttö mahdollistuu ja tulee helpommaksi. Sekä oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (2003), että YK:n CEDAW-komitean mukaan kontrollitoimenpiteet yleensä vahvistavat parittajien valtaa. Tämä johtuu osittain siitä, etteivät asiakkaat uskalla lähestyä suoraan seksityöntekijöitä lisääntyvän valvonnan vuoksi. Myös seksityön tekijöiden asema marginalisoituu ja stigmatisoituu entisestään. Tällaiseen johtopäätökseen tuli myös YK:n Aids-komissio.
Ruotsissa seksin oston täyskriminalisointi tuli voimaan 1999. Ruotsin vierailusta inspiroitunut Henriksson ja lakia ajava Nytkis ry eli Naisjärjestöjen keskusliike perustelevat kantaansa usein Ruotsista saaduilla ”hyvillä tuloksilla”. Ruotsin hallinnon 2010 toteuttama arviointi laista on kuitenkin ongelmallinen, sillä sen lähtökohdaksi asetettiin lain säilyttäminen. Monet tutkijat ovat kritisoineet raporttia objektiivisuuden puutteesta ja pitävät sen tuloksia epäluotettavina.
Varsinkin esitetyt luvut prostituution vähenemisestä ovat kiistanalaisia, sillä ne perustuvat katuprostituoitujen määrään. Sisätiloissa työskentelevien määristä ennen ja jälkeen lain voimaantulon ei ole tietoa.
Katuprostituution vähenemisen ei voida myöskään osoittaa johtuvan laista: Laki tuli voimaan Internet-ajan kynnyksellä, jolloin kauppa oli muutenkin siirtymässä nettiin. On myös esitetty, että asenteet seksin ostoa kohtaan ovat koventuneet täyskiellon jälkeen. Tämä kuulostaa melko yksinkertaiselta perustelulta: jos joku asia kriminalisoidaan, harvat ihmiset ainakaan julkisesti kannattavat ilmiötä, mikä on määritelty laittomaksi.
Norjan valtion teettämän tutkimuksen mukaan lain voimaantulo Ruotsissa on kiristänyt kilpailua sekä luonut väkivaltaisemman toimintaympäristön seksityöntekijöille. Ruotsin poliisin mukaan ihmiskauppa- ja paritusrikoksia on myös vaikeampi tutkia, koska seksikauppa on siirtynyt sisätiloihin, eikä ole enää samalla tavalla poliisin tai muun avun tavoitettavissa.
Kriminalisointi kohdistuu kaupallisesta seksistä elantonsa saaviin eri tavoin ja polarisoi ilmiötä. Se heikentää erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kuten siirtolaisten ja kadulla seksiä myyvien asemaa. Suomalaisessa keskustelussa tämä näkökulma on jäänyt varjoon. Talouskriisin ajaessa ja liikuttaessa ihmisiä yhä enemmän työn ja toimeentulon perässä, olisi syytä nostaa myös näitä näkökulmia esille. Suomeen tulee niin seksityöntekijöitä, että seksityöhön ajautuvia.
Ihmiskauppaa ja kaupallista seksiä ei tule sekoittaa toisiinsa. Ihmiskauppaa tapahtuu myös muilla aloilla ja se on tiiviisti siirtolaisuuteen ja työvoimapolitiikkaan kytkeytyvä ilmiö. Ihmiskauppa syntyy useimmiten tiukasta oleskelulupa- ja työvoimapolitiikasta.
Ulkomaalaisen asema työmarkkinoilla on heikko oleskeluluvan määräaikaisuuden tai ulkomaalaisen työvoiman säätelyn vuoksi. Monilla siirtolaisilla ei ole myöskään laillisia väyliä liikkumiseen. Kaupallinen seksi tai siihen liittyvä kysyntä ei itsessään siis synnytä ihmiskauppaa.
Kriminalisointi ei olekaan ase ihmiskauppaa vastaan, vaan usein vaikeuttaa ihmiskaupan tunnistamista. Kriminalisoinnin tavoite suojella erityisesti naisia, ei useinkaan toteudu.
Suomen ulkomaalaislaki on hyvä esimerkki tästä. Siihen säädettiin 1999 pykälä, jonka mukaan epäily seksuaalipalveluiden myynnistä toimii käännytysperusteena. Käännytyksen pelko estää poliisin puoleen kääntymisen ihmiskauppatilanteissa. Myös ihmiskaupan uhrien asema on laissa heikko.
Viimeksi seksin ostokiellosta väiteltiin Suomessa 2006, jolloin päädyttiin nykyiseen kompromissimallin eli osittaiseen seksin ostokieltoon.
Vasemmistoliitolla ei ollut tällöin asiaan virallista kantaa. Mutta voiko voimakkaasti mielipiteitä jakavia lakialoitteita, joilla on suoria vaikutuksia jo marginalisoidun ryhmän asemaan käsitellä vain mielipide- tai ”omantunnonkysymyksenä”?
Vaikka monessa yhteydessä moraaliin tai omaantuntoon vedoten esitetään seksin oston kriminalisointia, on kyse edelleen poliittisesta päätöksenteosta ja vallankäytöstä. Moraali ja omatunto eivät tässä tapauksessa ole politiikan ulkopuolella. Monissa maissa juuri vasemmisto ja ay-liike ovat seksityöaktivistien liittolaisia ja lähestyvät kaupallista seksiä ihmisoikeudellisena ja työntekijöiden oikeuksiin liittyvänä kysymyksenä.
Seksuaalipalveluita sääteleviä lakeja tulisikin ensisijaisesti tarkastella seksuaalipalveluita myyvien oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Vain tällä tavalla voidaan aidosti puuttua niihin ongelmiin ja hyväksikäyttöön, joita kaupallisen seksin piirissä tapahtuu. Suomessakin on jo nähty, ettei nykyisenkään kriminalisoinnin avulla ole voitu puuttua ihmiskauppaan. Onkin pystyttävä miettimään uusia vaihtoehtoja kriminalisoinnin sijaan.
Tutkimuksellisesta näkökulmasta paras tapa puuttua ihmiskauppaan ja kaupallisen seksin lieveilmiöihin on seksityötä tekevien ihmisten perusoikeuksien ja ihmiskaupan uhrien aseman parantaminen.
Työvoimapolitiikan ja siirtolaisuuden yhteensovittamista tulisi kehittää luomalla lisää laillisia liikkumisen ja työllistymisen väyliä rajoittamisen sijaan.
Hyviä ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä ennaltaehkäiseviä tekoja Suomessa voisi olla esimerkiksi käännytyspykälän poistaminen sekä siirtolaisvaltaisten alojen kuten siivouksen saatavuusharkinnan poistaminen Uudenmaan alueelta.
Vuolajärvi valmistelee väitöskirjaa siirtolaisuuden ja seksityön yhtymäkohdista sukupuolentutkimuksen tohtorikoulussa ja Mankki on sukupuolentutkimuksen jatko-opiskelija Jyväskylän yliopistolla.
uutiskirje 
