Ranskalaisfilmin Ei minua kukaan rakasta (2005) viisikymppisen miespäähenkilön Jean-Clauden elämä sujuu vähemmän hohdokkaissa merkeissä. Ulosottomiehen työ ei anna aihetta riemunkiljahduksiin, ainoa vapa-ajan ”ilo” on kuunnella hoitokodissa asuvan äksyn isän (Georges Wilson) sättimisiä ja oikutteluja.
Jean-Clauden totisuus kuuluu alakulon miehelle. Patrick Chesnaisin roolityö huokuu läsnäoloa, joka tuo jossain määrin mieleen brittikollega Bill Nighyn, tosin ilman tämän neuroottisia maneereja.
Jean-Claude tiedostaa itsekin tilanteensa, joten ei muuta kuin suunta toimistoa vastapäätä olevaan rakennukseen ja siellä tangokurssille. Tutustuminen viehättävään nuorempaan kurssitoveriin ja vanhaan perhetuttuun (Anne Consigny) pistää uutta eloa molempien elämään, tietystä jarrusta huolimatta: nainen on menossa pian naimisiin.
Ohjaaja Stephane Brize ja Juliette Sales ovat käsikirjoittaneet tarinan, joka käsittelee yksinäisyyden, rakkaudettomuuden ja epävarmuuden tuntemuksia hienovaraisesti ja eleettömästi. Ranskalaisfilmi on enemmän hyvien kohtausten kuin jäntevän tarinankulun varassa etenevä, miellyttävän persoonallinen elokuva. Tunnelmissa on hiljaisuuden voimaa, joka tuo mieleen japanilaisklassikon Yasujiro Ozun taiteen.
Traagisen ja koomisen raja on pitkin matkaa liukuva. Mukana on muutama erinomainen tanssikohtaus, joissa on tangon intiimiyttä ja intohimoisuutta.
Ei minua kukaan rakasta. Yle Teema perjantaina kello 22.30.
uutiskirje 
