– Olemme pian olleet syömättä yli viisikymmentä päivää. Näistä yli neljänäkymmenenä pidin suutani ommeltuna kiinni’, Abdullahi Gholamsidi kertoo. Myös Javad Mirzayin huulesta roikkuu yhä pari langanpätkää.
– Emme syö mitään ennen kuin saamme uuden turvapaikkapäätöksen, toivon mukaan positiivisen’, Gholamsidi jatkaa ja kertoo juovansa vain vettä ja mehua.
Gholamsidi ja Mirzayi ovat kaksi kolmesta afgaanimiehestä, jotka aloittivat nälkälakon 10. syyskuuta vastustaakseen saamaansa kielteistä turvapaikkapäätöstä. Kolmas miehistä luovutti lakon aiemmin. Miehet ovat valittaneet päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta päätös voi kestää viikkoja, jopa kuukausia.
– Eniten pelkäämme toista kielteistä päätöstä, jolloin poliisi voi vain hakea meidät pois ja välittömästi palauttaa Afganistaniin, Mirzayi sanoo.
Käännyttämispolitiikka ristiriidassa
– Jokainen päivä on tässä vaiheessa edellistä heikompi, kun ollaan oltu syömättä yli neljäkymmentä vuorokautta, telttakylässä poikennut vapaaehtoinen lääkäri Esa Tulkki kuvailee miesten tilannetta.
Hän kertoo vedonneensa myös henkilökohtaisesti sisäasiainministeri Päivi Räsäseen lääkärikollegan asemassa.
– Vatsakivut alkavat olla suuret, eivätkä he saa kylmien öiden takia nukuttua, Tulkki sanoo.
Miesten omien sanojen mukaan vatsakipujen lisäksi kyljet, jalat ja kasvot alkavat reagoida syömättömyyteen.
Ministeri Räsäseen ovat vedonneet myös muun muassa 385 pappia allekirjoituksineen, jotta Suomi lopettaisi käännytykset kriisimaihin. Maahanmuuttoviraston käännyttämispolitiikka on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja YK:n Geneven pakolaissopimuksessa mainitun palautuskiellon kanssa. Palautuskiellon mukaan pakolaista ei saa palauttaa alueelle, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.
Myös Suomen perustuslain mukaan ’’ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.’’
Vankila- ja kidutuskokemuksia
– Afganistanissa minut vangittiin veljeni poliittisen aktiivisuuden vuoksi. Vankilassa minua kidutettiin ja pidettiin sidottuna jaloista ja käsistä vuorokauden ympäri. Pääsin karkaamaan, Gholamsidi kertoo ja näyttää kehostaan kohtia, jotka olivat sidottuina.
– 16-vuotias poikani otettiin lähtöni jälkeen kiinni ja tapettiin, hän kertoo ja sytyttää tupakan. Gholamsidin vaimo ja muu perhe on tällä hetkellä Pakistanissa.
– Poliittisesti aktiiviselle ihmiselle tilanne maassa, jossa on sota eikä minkäänlaista turvallisuustilannetta, on kestämätön. En voi palata Afganistaniin, Mirzayi kertoo.
Turvapaikka pohjoismaista
Kun kysyn heidän Suomeen päätymisestään he etsivät rintataskuistaan maahanmuuttoviraston oleskelukortit, laminoidut paperilappuset. Gholamsidi saapui Suomeen elokuussa 2010 ja Mirzayi syyskuussa 2011. Miesten reitit kulkivat Iranin ja Turkin kautta Norjaan ja Ruotsiin toiveena saada turvapaikka jostakin pohjoismaasta.
– Muualle emme ole saaneet jäädä. Tämä on viimeinen toivomme. Haluamme paikan, jossa elää rauhassa ilman jatkuvaa pelkoa. Haluamme mahdollisuuden sellaiseen elämään kuin sinulla ja tulkillamme, Gholamsidi kommentoi ja viittaa haastattelussa avustavaan nuoreen afgaanimieheen.
Vapaa liikkuvuus -verkosto avustaa miehiä aktiivisesti tarjoamalla näille muun muassa teltat, suolaliuokset ja ympärivuorokautisen päivystyksen siltä varalta, että paikalle tarvitsisi kutsua ambulanssi.
– Emme ole asiamme kanssa yksin. On täällä ihmisiä, jotka meistä välittävät, Mirzayi sanoo ja tarkoittaa paikalla yöpyviä vapaaehtoisia kansalaistoimijoita.
Ministerin
vastaus
– Eduskunta ei pysty kyseisten turvapaikanhakijoiden asiaan vaikuttamaan, mutta myöskään minulla sisäministerinä ei ole valtaa puuttua hallinnonalani virastojen tekemiin päätöksiin. Suomessa päätökset yksittäisten henkilöiden turvapaikoista eivät ole poliittisia, ministeri Räsänen kommentoi.
Viranomaiset tekevät päätöksensä nojaten voimassa oleviin lakeihin. Näillä toimintatavoilla turvataan hänen mukaansa turvapaikanhakijoiden tasavertainen asema.
– Valtiosihteerini kävi keskustelemassa heidän kanssaan ja varmisti, että miehet ovat saaneet tietoa muutoksenhakumahdollisuuksistaan ja suomalaisesta oikeusjärjestelmästä. Tiedän myös, että heillä on ollut mahdollisuus lääkärin hoitoon. Toivonkin, että heitä kaikin tavoin kannustettaisiin lopettamaan nälkälakko, Räsänen jatkaa.
Hän haluaa myös muistuttaa, että ’’Suomi on oikeusvaltio, jossa ei tarvitse eikä tule vaarantaa terveyttään saadakseen oikeudenmukaisen päätöksen.’’
Kuitenkin jonkun pitäisi voida vaikuttaa tilanteessa, jossa kyseessä on inhimillinen hätä ja kärsimys. Tilanteessa, jossa vaarassa on ihmishenkiä.