Martin Scorsesen läpimurto-ohjaus Sudenpesä (1973) vie New Yorkin Pikku-Italiassa operoivien pikkurikollisten maailmaan. Elokuvan suurkaupunkinäkymissä on dokumentaarista voimaa, siitäkin huolimatta, että suurin osa kuvauksista sanotaan tehdyn Los Angelesissa.
Päähenkilö Charliella (Harvey Keitel) on kova hinku lyödä itsensä läpi konnana, vierellä paahtaa paras kamu Johnny Boy (Robert De Niro). Kaksikon keskeisiä työmaita ovat kapakat ja peliluolat ja niiden puitteissa pyörivä vedonlyönti.
Sudenpesä on jonkinlaisessa neuroenergisessä liikkeessä koko ajan oleva tiheälatinkinen elokuva. Se oireilee vahvasti sittemmin 1980-luvulla tutuksi tullutta rockvideoiden hengästyttävää menoa. Vuolaana virtaavan dialogin energisyyttä lujittavat ja täsmentävät rockin ja muun musiikin runsas käyttö. The Rolling Stones -klassikon Jumpin’ Jack Flashin ja Creamin Steppin’ Outin välissä on paikkansa myös italialaisilla ikivihreillä (mm. Marruzella).
Scorsesen tiukoista leikkauksista tykkäävä tarkka ohjaajan silmä tekee virtuoosimaisia kuvallisia löytöjä. Sudenpesää voikin pitää tärkeänä virstanpylväänä nykyaikaisen urbaanin draaman, ei vain rikosfilmin, perinteessä. Scorseselle tyypillisesti katoliset pohdiskelut sykkivät päähenkilön aatoksissa vahvoina – italialaisjuurisella konnalla riittää jumaloitavaa kuin myös kaduttavaa.
Sudenpesä. Yle Teema perjantaina kello 21.30.
uutiskirje 
