Itä-Helsingissä sijaitsevan Myllypuron Vanhustenkeskuksen osasto viiden asukkaat istuvat päiväsalissa tuolit ja pyörätuolit käännettyinä kohti varta vasten paikan päälle rakennettua pientä näyttämöä. Maria Barić ja Nemanja Stojanović Nukketeatteri Samposta puuhailevat näyttämön edessä.
– Niittyä ja sinistä niin kuin joki, Barić juttelee asetellen eri värisiä kankaita näyttämöä kehystävän sermin päälle. Muusikko Maija Karhinen-Ilo istuu jo valmiina tuolillaan haitari sylissään.
Vanhustenkeskuksen osasto viiden asukkaista monet ovat muistisairaita. Osa nuokkuu, mutta toiset seuraavat tarkkaavaisina, jotkut heittelevät kommentteja. Ilmassa on odotusta.
Sitten musiikki alkaa soida. Laulun säestämänä Stojanović kierrättää pientä, elävännäköistä sauvanukkepoikaa vanhusten luona. Sitä ihmetellään, kosketellaan, sille jutellaan.
Tarinat ja laulut vaihtuvat, hoitajat ja asukkaat saavat soittaa taustarytmejä, halukkaat myös liikutella nukkeja. Tunnin kestävän esityksen ajan osasto on täynnä ääniä ja elämää: Iivari-hiiri soittelee huilua, tapaa hiirineiti Emman ja pian yleisön joukossa vipeltää iloisia pikkuhiiriä. Kaunis merenneito liitelee ihmisten keskellä, lokit huutavat, kalat uivat.
On ihmeellistä nähdä, miten jo omiin maailmoihinsa vaipuneiden silmiin syttyy kiinnostus, päät alkavat seurata lähelle tulevia nukkeja ja kädet nousevat koskettamaan. Ja kun ilmoille kajahtavat tutut Kalliolle kukkulalle ja Emma, yhtyy asukkaiden ja hoitajien kuoro mukaan lauluun.
Esityksen päätyttyä näyttelijät käyvät vielä halaamassa vanhuksia, juttelemassa ja kahvittelemassa.
Roolissa ja ilman
– Asukkaat odottavat aina kovasti näitä elämyksiä. Täällä koetaan hyvin tunteikkaita hetkiä, silmät aukeavat, tapaillaan vanhojen laulujen sanoja. Henkilökuntakin on haltioissaan, esitykset ovat aivan ihastuttavia, osastonhoitaja Maarit Ristolainen kehuu.
Osallistavat nukketeatterituokiot Myllypuron Vanhustenkeskuksessa ovat osa itähelsinkiläisen Sampon Voimauttava nukketeatteri -hanketta. Kahdesti viikossa toistuvat musiikki- ja esityshetket jatkuvat loka-marraskuun ajan, mutta tavoitteena on, että henkilökunta itse jatkaisi tuokioita hankkeen päätyttyä.
Nukketeatterin ammattilaisille kokemus on tuonut uudenlaisia haasteita ja oivalluksia.
– Täällä näyttelijä ei voi olla vain näyttelijä, pitää olla ihminen, mennä yleisön mukana, Serbiasta neljä vuotta sitten Suomeen muuttanut Stojanović toteaa.
– Koska elämystuokiot eivät ole esityksiä perinteisessä mielessä, ei myöskään voi vain piiloutua vuorosanojen taakse, vaan hetkessä pitää olla koko ajan läsnä ja valmiina reagoimaan tilanteisiin, Barić vahvistaa.
– Olen myös tajunnut, että perusnukketeatterissa yleisö jääkin usein kauas kirkkaiden spottivalojen taakse. Täällä on ollut hienoja kohtaamisia, olen itsekin oppinut paljon uutta.
Voimauttava nukketeatteri -hanketta rahoittaa Helsingin kulttuurikeskus, ja se on vuonna 1977 perustetun Sampon tapa juhlia 35-vuotista taivaltaan. Vanhusten lisäksi hanke keskittyy itähelsinkiläisiin sijaisperhe-, nuorisokoti- ja maahanmuuttajanuoriin ja lapsiin.
– Halusimme tällä hankkeella tuoda nukketeatteria sellaisten ihmisten ulottuville, joille se ei 35 toimintavuotemme aikana ole tullut tutuksi, kuten ikäihmiset ja nuoret, selittää Barić, joka on vastannut hankkeen suunnittelusta ja toteutuksesta.
Nukketeatteri Sampon osallistavista teatterituokioista kerrottiin laajemmin perjantaina 9. marraskuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
