Kuvat siirtyivät musiikkiin ja musiikki kuviin, kun Ekspressioita-näyttelyn innoittamina syntyneitä TAMKin sävellysopiskelijoiden uusia sävellyksiä esitettiin sunnuntaina Sara Hildénin taidemuseolla 150 hengen yleisölle.
Paksulla siveltimellä tehdyt voimakkaat öljyvärivedot houkuttelivat esiin hyvin toisenlaisia sävelkulkuja kuin akvarellin tasaisenohuet väripinnat.
Kuvasta kuultavaa -paneelissa säveltäjä Jouni Kaipainen, taiteenkerääjä ja sanoittaja Vexi Salmi ja kuvataiteilija Lars Holmström keskustelivat kulttuuritoimittaja Siskotuulikki Toijosen johdolla musiikin ja kuvataiteen sukulaisuudesta.
Ekspressioita-näyttelyssä on esillä muun muassa säveltäjä Arnold Schönbergin maalauksia.
Kaipainen totesi, että ekspressionismi jätti myös musiikkiin vahvan jäljen vuosina 1905–14. Sen jälkeen ekspressionistisia sävellyksiä on syntynyt tasaiseen tahtiin tähän päivään saakka.
– Schönberg käänsi romantiikan symbolistiseen suuntaan. Hänen konserttonsa ovat eräänlaisia musiikillisen suuruudenhulluuden maailmanennätyksiä. Schönberg pohdiskeli oliko suuri yleisömenestys vai esteettiset näkökohdat ensisijaisia. Hänen valintojensa keskiössä oli, huutaako suurilla estradeilla myöhäisromantiikan tapaan vai porautuako yksilön sieluun. Liszt ja Wagner olivat jo hipaisseet sävellyksissään tonaalisuuden poistamista.
Unien tulkinta ja suhteellisuusteoria
Kaipaisen mukaan Freudin unien tulkinnan ilmestyminen vuonna 1905 vaikutti ekspressionismin syntyyn.
– Samana vuonna ilmestynyt Einsteinin suhteellisuusteoria oli niin korkealentoinen, että tuskin taiteilijat sitä omaksuivat yhtä nopeasti kuin Freudin teoriaa. Schönbergin sävellykset Odotus vuodelta 1909 sekä Kuuhullu Pierrot kolmea vuotta myöhemmin ovat ajankohdalle luonteenomaisia teoksia. Odotus on kauhukertomus naisesta, joka luulee murhanneensa poikaystävänsä. Schönberg oli kotonaan niin kirjallisuus- kuin kuvataidepiireissäkin.
Kaipaisen mukaan atonaalisen musiikin seuraaminen on vaikeaa, koska siitä puuttuu hierarkia. Sitä ei voi kuunnella muistinvaraisesti, ja kuulija putoaa helposti kärryiltä.
– Lähtökohtana on, että emme voi muistaa mitään, koska mikään ei toistu. Kaikki on unen tai painajaisen kaltaista tajunnanvirtaa. Kuuhullu Pierrot on ytimekästä ja nasevaa puhelaulua lausumisen ja laulamisen puolivälissä.
Sota politisoi ekspressionistit
Taiteenkerääjä ja sanoittaja Vexi Salmen mukaan 1900-luvun alun taiteesta löytyy aina jotain uutta.
– Oli kuin ennen ensimmäistä maailmansotaa olisi jostain repäisty toisia näkemättä ja kuulematta samantapaisia ilmiöitä. Tuo aikakausi oli länsimaissa renessanssiin verrattava kollektiivinen ilmiö. Tuolloin eli vielä voimakkaasti haave, että taiteella voi muuttaa asioita, uskallettiin seikkailla ja hypätä tuntemattomaan, mihin ei tavallisella kompassilla ja kartalla päästä.
– Ekspressionismi kukoisti voittopuolisesti saksankielisillä alueilla, sekä Venäjällä ja Ranskassa. Ennen 1. maailmansotaa se ei ollut poliittisesti järjestäytynyttä, mutta politisoitui heti maailmansodan jälkeen, jolloin lojaalisuus humanismia ja vasemmistolaisuutta kohtaan syntyi.
Kuvataiteilija Lars Holmströmin mukaan Saksan 1. maailmansodassa kärsimä tappio vaikutti raskaasti myös ekspressionististen taiteilijoiden elämään. Moni heistä kaatui sodassa.
– Jotkut kuvasivat sotaa rankaksi mutta värikylläiseksi ilmiöksi. Vuodesta 1916 lähtien ekspressionismi liittyi dadaismiin ja päinvastoin.
Mestarillinen lyyransoittaja Leonardo da Vinci (1452–1519) määritteli musiikin maalaustaiteen nuoremmaksi sisareksi, koska molempia kannattelivat harmoniset mittasuhteet.
Kaipaisen mukaan ne voivat olla sisaruksia, mutta maalaustaiteessa volyymi on paljon suurempi kuin musiikissa.
– Musiikissa ja kuvataiteessa ei tarvita sanallisia selityksiä.
Salmen mielestä musiikki ja kuvataide ovat enemmän sisaruksia keskenään kuin kirjallisuuden kanssa, koska kirjallisuus on kankein taidemuoto.
Äänen- ja värisävyt läheisiä
Holmströmin mukaan musiikki aukeaa abstraktisuutensa kautta useimmille.
–Volyymi tarkoittaa kuvassa kolmiulotteisuutta ja musiikissa voimaa. Äänensävyt ja värisävyt ovat läheisiä käsitteitä. Schönberg totesi, että kuvataiteissa pitäisi jotain osatakin. Pelkkä tunteen ilmaisu ilman tekniikan taitamista ei riitä.
Salmen mielestä impressionismi ja symbolismi olivat unimaailmassa leijailua, joka auttoi korkeintaan joogaamaan.
– Ekspressionismi laajensi taiteen aluetta, johon edelliset tyylisuunnat eivät kyenneet.
Kaipaisen mukaan ekspressionismi oli portti nykyihmisen aikaan ja nykymaailmaan.
– Modernin filosofian tavoin se korosti, että yhtä totuutta eikä lopullisia varmuuksia ole. Se korvasi lopulliset totuudet hyvillä kysymyksillä.