Puolueet ovat emeritusprofessori Jorma Kalelan mukaan talouskasvun turvaamisen vankeja.
– Politiikasta puhuttaessa kannattaa verrata Suomea ja Kreikkaa, jotka ovat talouden osalta EU:n sisällä ääripäitä. Toinen on konkurssissa, toinen kolmen A:n maa. Demokratiaa ajatellen tilanne ei ole samanlainen.
– Kreikassa ja muissa Välimeren maissa kansalaiset ovat viime aikoina jatkuvasti osoittaneet mieltä muun muassa EU:n vaatimia ja hallitustensa toteuttamia talouden kiristystoimenpiteitä vastaan. He ovat toteuttaneet demokratian alkuperäistä ideaa eli oikeutta vastustaa mielivaltaiseksi kokemaansa vallankäyttöä.
– Suomalaiset puolueet korostavat samaan aikaan vastuullisuuttaan ja kansallisten etujen vaatiman tiukan talouspolitiikan välttämättömyyttä. Maan taloudellinen tilanne on kuitenkin niin hyvä, ettei mitään suurta tyytymättömyyttä ole. Siksi poliitikoilla ei omasta mielestään ole tarvetta olla huolissaan siitä, että Suomen kansalaisilla ei ole ollut yhtään sen suurempaa vaikutusta kuin kreikkalaisilla maan rajojen ulkopuolella tapahtuvaan päätöksentekoon.
Enemmän kansalaisten omaa toimintaa
Poliittisen historian emeritusprofessori, SDP:n vapaajäsen, Jorma Kalela, 72, toivoo demokratian toisen raiteen eli kansalaisten itsenäisen toiminnan vahvistumista. Hän muistuttaa, että eduskunnan kautta tapahtuvaa talouden ohjailua tarvitaan edelleen, mutta korostaa, ettei politiikka tyhjene siihen.
– Kansalaisten osuus politiikassa ajatellaan puolueitten kautta tapahtuvaksi vaikuttamiseksi. Kulttuurista ja muutakin toimintaa heillä kyllä saa olla ja sitä halutaan tukea, mutta yhteisten asioiden hoitaminen kuuluu puolueille.
Politiikan ongelmat nähdään paljolti juuri ihmisten vähäisessä kiinnostuksessa yhteisten asioiden hoitamiseen.
Kalelan mielestä kansalaisten rooli politiikassa on samanlainen kuin mäkihyppykilpailujen arvostelutuomareilla. Kansalaiset antavat tyylipisteitä äänestämällä tai gallupeissa, mutta he eivät itse osallistu suoritukseen, eivätkä valitse kilpailijoita.
– Kuvaavaa on, että hallituksille riittää työpaikkojen lisääminen. Kansalaisille tärkeät töiden laatu ja ansioiden riittävyys ovat toissijaisia asioita.
– Puolueet toimivat ikään kuin kokoaikainen pysyvä palkkatyö olisi edelleen normaali toimeentulon hankkimisen tapa. Kuitenkin jo tälle vuosisadalle siirryttäessä puoli miljoonaa suomalaista hankki elantonsa osa-aikaisista, katkonaisista tai satunnaisista töistä. Silti puhutaan edelleen ”epätyypillisistä työsuhteista”.
– Tämä muutos on kävi selväksi 1990-luvun lamaa seuranneina vuosina ja sen näkökulmasta ovat välinpitämättömiä puolueet, eivätkä työntekijät.
Puolueet toimivat säätyjärjestelmän pohjalta
Sen elämäntavan paikan, joka seurasi tulolähteestä, ovat ottaneet käytettävissä olevat tulot tyyliin: voit tehdä ja harrastaa mitä tahansa, mihin maksukykysi riittää.
– Puolueilta on mennyt ohi hyvinvointivaltion myötä 1960-80-luvuilla tapahtunut kapitalistisen säätyjärjestelmän katoaminen. Suomessa ei enää ole pysyvää sosiaalista pyramidia, jossa alimman kerroksen muodostivat asutuskeskusten ja maaseudun palkkatyöläiset, seuraavan viljelijät, sitten virkamiehet, toimihenkilöt ja pienyrittäjät sekä viimeksi herrasväki.
– Nykytilannetta kuvaa kärjellään seisova kuutio. Sen alimpaan kärkeen kuuluvat syrjäytetyt ja ylimpään tosirikkaat. Väestön suurta, väliin jäävää valtaenemmistöä kuvaa ihmisen sosiaalisen aseman jatkuva muuttuminen, mikä peitetään puhumalla keskiluokasta.
– Miten puolueet voisivat edustaa kunnolla kansalaisia, kun ne perustavat politiikkansa jo kadonneet kapitalistisen säätyjärjestelmä pohjalle?
Koska yhteiskunta on jatkuvasti juoksevassa muuttumisen tilassa, vailla pysyviä sosiaalisia rakenteita, tarvitaan Kalelan mielestä uutta tapaa ajatella politiikkaa. Kun Suomeen saatiin demokratia runsas sata vuotta sitten, sen logiikkana oli tavallaan kansansivistyksellinen periaate. Kansalaiset määrittivät tarpeet ja puolueet osoittivat niiden tyydyttämisen tavat.
– Nykytilannetta kuvasi vuonna 2008 valituksi tullut helsinkiläinen demarivaltuutettu ennen vaaleja: ”Kerromme ihmisille, miten heidän pitäisi elää. Emme halua kuunnella, miten he haluavat elää”.
– Puolueet eivät tiedosta, että kansalaisen omaa elämäänsä koskeva itsemääräämisen oikeus toteutui jo puoli vuosisataa sitten. Hän pitää itseään pätevänä määrittämään omat etunsa. Mahdollisuudet tehdä itsenäisiä päätöksiä saattavat olla hyvinkin rajalliset, valinnanvapaus markkinoiden luoma illuusio ja vaihtoehdotkin toisten valmiiksi suunnittelemia, mutta kansalainen pitää kiinni oikeudesta tehdä itse omat ratkaisunsa.
Missä keskustelu hyvän elämän sisällöstä?
Päivän politiikalle ovat ominaisia keskustelun ulkopuolelta tulevat taloudelliset pakot, joiden hoitamiseksi Suomelta edellytetään milloin tätä milloin tuota.
Kalelan mielestä politiikasta onkin tullut hallinnointia, jonka kohteena on talous. Puolueet kilpailevat siitä, mikä niistä vastaa tehokkaimmin kansainvälisen kilpailukyvyn vaatimuksiin.
– Niitä asioita pidetään hyvinä, jotka palvelevat kilpailukykyä. Tarvittava tieto on päättäjillä ja siksi politiikan suunta on ylhäältä alas. Tämän ajattelumallin ulkopuolelle rajautuu suuri osa kansalaisten erilaisista eduista ja tarpeista – puhumattakaan siitä, että poliitikot kävisivät keskustelua hyvän elämän sisällöstä.
– Työllisyyden edistäminen ja työttömyyden torjuminen ovat tavoitteita, joita käytetään itse asiassa minkä tahansa päätöksen perustelemiseen. Tämä puhe on tehokas tapa peittää mm. yritysmaailman etuja ajavat talouspoliittiset toimet. Itsestään selvyytenä pidetään, ettei työnantajia voida vaatia sitoutumaan työllistämiseen.
– Kilpailukykyisen ja vakaan talouden tavoite on niin tärkeä, että erilaisten vaihtoehtojen julkituomista ja valintojen tekemistä niiden välillä vierastetaan, ellei peräti pidetä epäsuotavana. Ja kuitenkin politiikan perusluonne on kiistanalaisten ongelmien ratkaisemisessa.
Kalelan mielestä suomalaisen politiikan perusongelma on nykyisen demokratian näennäisyys.
– Demokratian perusajatus edellyttää, että alhaalta eli kansalaisten eduista ja näkemyksistä lähtevä toiminta haastaa jatkuvasti puolueiden toteuttaman päätöksenteon. Tämän toteuttamiseksi on luotava tilaa puolueista riippumattomalle poliittiselle kansalaistoiminnalle.
uutiskirje 
