Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 31.8. 2012.
Täällä Pohjantähden alla -trilogian kolmas osa ilmestyi 9. syyskuuta 1962. Kustantaja WSOY luotti teoksen vetovoimaan ja otti siitä sadantuhannen kappaleen ensipainoksen.
Trilogian ensimmäisen osan ensimmäisessä lauseessa tuodaan näyttämölle pääoma (suo), tuotantoväline (kuokka) ja työvoima (Jussi).
Toisen osan alussa Jussi ja Alma totuttelevat sukupolven vaihdoksen tuomiin muutoksiin uudessa tuvassa, ja kolmas osa lähtee liikkeelle apeista kansalaissodan jälkitunnelmista Akselin palattua vankileiriltä.
Tuolla ensimmäisen osan raamatullisella aloituksella ”alussa olivat” on kansaa huijattu vuosisatoja luomalla mielikuvia tuonpuoleisen hurskauden ja nöyryyden välttämättömyydestä Jumalan valmiiksi luomassa maailmassa. Kuitenkin todellinen yhteiskunta on rakennettu tämänpuoleisen reaalimaailman välineillä ja työvoimalla.
Väinö Linnan mielestä kansanihmisten kokemukset heijastavat aitoa historiaa, koska he eivät katso historiaa ideologian vaan aidon elämänkokemuksen kautta.
Tarkasti kuvattu yhteiskunnallinen tilanne
Tampereen yliopiston kotimaisen kirjallisuuden emeritusprofessori Yrjö Varpio (s.1939) tapasi Väinö Linnan ensimmäisen kerran1969 tehdessään graduaan Alex Matsonista.
Varpio halusi haastatella aiheesta myös Väinö Linnaa. Olihan Linna käyttänyt Matsonin vuonna 1947 ilmestynyttä teosta Romaanitaide apuna suunnitellessaan Tuntemattoman sotilaan rakennetta.
– Kerttu Linna oli kotoisin Miehikkälästä samasta kylästä kuin minäkin. Meistä tuli perhetuttuja ja vierailimme säännöllisesti Hämeenpuistossa Linnojen luona ja he vierailivat meillä, Varpio kertoo.
Varpio julkaisi 700-sivuisen Väinö Linna -elämäkerran 2006.
– Valmistelin teosta 30 vuotta ja kirjoitin sitä päätoimisesti kolme vuotta.
Varpio muistelee katsoneensa Linnan kanssa uutisia joskus 1980-luvun alussa. Tuolloin suomalainen yhteiskunta oli menossa hyvään suuntaan ja uutisissa povattiin, että tulevaisuuden Suomessa keskiluokka on alin yhteiskuntaluokka ja perinteiset duunarit häviävät yhteiskunnan luokkakartalta.
– Linna epäili tätä ja totesi, että köyhälistö jää keskuuteemme. Hän pyrki aina kuvaamaan kielellisesti tarkasti yhteiskunnallisen tilanteen. Hänen mielestään ei ollut olemassa ideaaleja Saarijärven Paavoja vaan realistisia, lihaa ja verta olevia Koskelan Jusseja ja Almoja.
– Linna korosti aina koulutuksen ja sivistyksen merkitystä. Kansalaisten on saatava ote siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Hänen mielestään ilman sivistystä ihmisten enemmistö jää yhteiskunnan ulkopuoliseksi henkiseksi proletariaatiksi.
Varpion mukaan nykyinen yhteiskunnallinen tilanne on hyvin erilainen kuin 50 vuotta sitten, kun Pohjantähti-trilogian kolmas osa ilmestyi.
– On vaikea kuvitella Koskelan Jussia ja markkinavoimia saman yhteiskunnan osatekijöiksi ilman suuria ristiriitoja. Niiden välillä on pohjaton kuilu.
Heikki Turuselta neljäs osa
Varpiolle Linna tunnusti, että Heikki Turunen kuvasi Pohjantähden neljännen osan eli maatalouden ja maaseudun nousun ja tuhon.
Suomessa saavutettiin elintarvikkeiden omavaraisuus olympiavuonna 1952. Sodan jälkeisen 15 vuoden aikana raivattiin 300 000 hehtaaria uutta viljelyspeltoa. Jo vuonna 1962 todettiin, että toimivien markkinoiden kannalta viljelysalaa oli tuo 300 000 hehtaaria liikaa.
Maatalouden ylituotannosta voi- ja lihavuorineen tuli koko kansakunnan ongelma, tuottajahinnat laskivat, pienviljelysideologian ja Koskelan Jussien aika oli ohi.
Jo 60-luvun lopussa oli selvää, että maatalouden, talonpoikien ja pienviljelijöiden asema suomalaisessa yhteiskunnassa oli aivan toinen kuin 1900-luvun alkupuolella.
Tuntematon sotilas ja Pohjantähden kolmas osa ovat Varpion mielestä tyypillisiä 50-luvun tuotteita. Sodan jälkeen herättiin kaupungin ja maaseudun välisen dialogin tärkeyteen. Linna toi eri yhteiskuntapiirien äänet esiin. Samaa korosti myös Pekka Kuusi 60-luvulla.
Raoul Palmgrenin mukaan työläiskirjallisuus ilmentää alaluokkalaisnäkemystä, kuten Linnan tuotanto.
Linnalle työläiskirjailija tai kirjatyöläinen olivat yksi ja sama asia. Hän ei pitänyt kirjallisuuden lokeroinnista kirjailijan koulutuspohjan ja luokka-aseman perustalta.
Pitäisikö työläiskirjailijoiden lisäksi luokitella myös ylä- ja keskiluokan kirjailijat? Joutaako käsite työläiskirjallisuus tunkiolle, kuten Linna ehdotti Helsingin Sanomissa vuonna 1949?
– Kyllähän työläiskirjallisuus on käsitteenä heitetty roskakoriin ja nykyään puhutaan työväenkirjallisuudesta. Linnan nurja suhtautuminen työläiskirjailijan titteliin johtui siitä, että työväenluokkaisille kirjailijoille tarjottiin akateemisten piirien korkeuksista eräänlaista erikoistehtävää työnteon kuvaajina. Linnan mielestä kirjailijan tehtävä on aina laajempi kuin työn kuvaus tai yhden ideologian levittäminen joukkojen keskuuteen.
– Joskus Linna totesi Ruotsista liikkeelle lähteneestä työläiskirjallisuuskeskustelusta, että työläiskirjailijan pitäisi olla kuin lennätintolppa toimittamassa muiden sanomia ja pysyä pystyssä vain noiden lennätinlankojen varassa.
Ihmiset tekevät historian
Vielä 1950-luvun Suomessa kirjailijalla oli korkea status kansakunnan suunnannäyttäjänä. Tuohon aikaan verrattuna nykykirjailija on heiveröinen skandaalinkäryinen monitoimikirjoittaja tai päiväperho, jonka tehtävänä on tuottaa nopeasti julkisuuteen nousevia sensaatioita.
– Nykypäivän kirjailijan on oltava eräänlainen showmies tai -nainen. Tosin Linna osasi esiintyä ja puhua vakuuttavasti. Hän oli myös hyvä laulumies, ja lauloi Finlaysonin kuorossakin.
Varpio muistuttaa, että Tuntemattomassa sotilaassa ja Pohjantähdessä on paljon teemoja ja muunnelmia kuten sinfonioissa.
– Linna kuunteli sinfoniakonsertteja radiosta sekä levyiltä 1940-luvulta lähtien. Hän oli myös intohimoinen elokuvien katsoja. Monissa kohtauksissa Linna maalaa esiin ensin isot näkymät ja sen jälkeen zoomaa johonkin pieneen yksityiskohtaan kuten elokuvassa.
Pohjantähden kirjoittamisen alkuvaiheessa Linnalla oli romaanista kolme versiota. Yhden alkusuunnitelmaan kuului kaupungin ja maaseudun välisen eron kuvaaminen kolmen veljeksen kautta, joista yksi muuttaa kaupunkiin ja kaksi jää kotikylään.
Kesken jääneessä Messias-käsikirjoituksessa tapahtumat sijoittuvat Tampereelle taiteilijapiireihin, jossa keskusteluja käydään uskonasioista muun muassa piispan kanssa.
Suuri tehdas- ja kaupunkiromaani jäi kuitenkin Linnalta kirjoittamatta. Pentinkulman maailmaa Linna kuvasi eräänlaiseksi saareksi, jossa on kaikki tarpeellinen eri ideologioista lähtien.
– Linnan perusajatus on, että ihmiset tekevät historian, eikä kuten Kiannolla ja Sillanpäällä, jotka kuvaavat rahvaan passiivisena vastaanottajana, joka tyytyy siihen, mitä ylhäältä annetaan.
Muun muassa Jouko Tyyri ja Pekka Lounela modernisteina vähättelivät Linnaa kirjailijana pitäen häntä historian kuvittajana ja kronikoitsijana.
– Siksi Pohjantähden kolmannen osan lopussa Kivivuoren Jannen nenäkäs modernistinen pojanpoika on nimeltään Jouko.
Tyyri arvosteli syksyllä 1962 Savon Sanomissa koko Pohjantähti-trilogian ja vertasi sitä esteettiseltä kannalta Suomen järviin: ”Omalla tavallaan väljä ja vaihteleva, mutta ei kovin syvä eikä erikoisen runsasvetinen.”
Kuitenkin Tyyrin mielestä trilogia oli kirjallisuutemme painavin sana sorrettujen puolesta, vaikka teoksen painopiste ei ole lainkaan estetiikan alalla.
Linnan teosten taiteellinen taso kestää
Modernistien ankarasta kritiikistä huolimatta Linnan teosten taiteellinen, kielellinen ja esteettinen taso on kestänyt vuosikymmenien saatossa. Miten käy Linnan ikätoverin Kalle Päätalon tuotannon?
– Saattaa olla, että Päätalolle käy kuin Väinö Katajalle (1867–1914), joka oli 1900-luvun alussa suuri kansansuosikki pohjoissuomalaisen elämän kuvauksillaan. Kataja kuvasi pikkuherroja ja pieniä romansseja. Nykypolvi ei häntä juurikaan tunne.
Varpio muistuttaa, että media pystyy nostamaan periaatteessa kenet tahansa kirjailijan julkisuuden korokkeelle, mutta pitemmän ajan kestosuosio ei ole kuitenkaan välttämättä taattu.
– Linnan voima on siinä, että hän ei antanut periksi vaan tutki vaikeita aiheita ottamalla asioista juurta jaksain selvää. Hän korosti sitä, että asioita piti nimittää niiden oikeilla nimillä, eikä liimata vääriä kylttejä tosiasioiden päälle. Tässä mielessä hänellä voisi olla paljon sanottavaa esimerkiksi virtuaalitalouden suhteen.