Vasemmistoliitossakin keskustellaan vakavasti perustulomallista jolla tulevaisuudessa hoidettaisiin hyvinvointivaltion tarjoama turva kansalaisille. Mielestäni riittävän tasoinen perustulo jolla oikeasti pystyttäisiin säilyttämään hyvinvointivaltion status ei ole realismia. Sen sijaan lopputulos, joka poliittisten kompromissien kautta syntyisi, olisi mitä luultavimmin suorastaan kauhistuttavaa realismia.
Perustulo vakiinnuttaisi nyt vallitsevan räikeän alipalkkauksen muun muassa palvelu- ja hoiva-aloilla. Aivan varmasti se lisäisi myös alipalkattua työtä ilmiön tunkeutuessa teollisuuden ja rakentamisen työpaikoille.
Ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonta vaikeutuisi entisestään. Pahimmillaan perustulo voi olla ammattiyhdistysliikkeelle se korsi, joka katkaisee kamelin selän. Siis me itse rahoittaisimme itsellemme tulonsiirron, jota meistä useimmat eivät edes tarvitsisi. Hinta tästä olisi, että palkkataso ja veronmaksukyky heikentyisivät entisestään ja pahimmillaan olisimme ilman järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen suojaa. Uskallan väittää, että vähintäänkin perustulo vain kasvattaisi tuloeroja sekä heikompiosasten määrää.
Vasemmistoliitossakin olisi hyvä muistaa moniongelmaiset, pysyvästi sairaat ja vammaiset sekä muista syistä työkyvyttömät työikäiset ihmiset. Näitä kanssasiskoja ja -veljiä on todella paljon, jotka eivät perustulolla tulisi toimeen, vaan tarvitsisivat kuitenkin jotain muutakin sosiaalista tulonsiirtoa sen lisäksi.
Mielestäni olisi nyt paneuduttava hartaasti puolustamaan ja kehittämään tätä nykyistä perusturvaa ja sen oikeudenmukaista rahoitusta. Nykyisen perusturvan kehittämisen voisi aloittaa perkaamalla työvoimatoimistoista perusturvan erilaisilla tuilla kituuttelevat työkyvyttömät ihmiset sairaseläkkeelle ja panostaa poliittista toimintaa alimpien eläkkeiden tason selvään nostoon.
Vasemmistoliitossa täytyy nähdä myös, että näiden perustulovankkureiden ohjaksia riuhtovat myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan arkkiviholliset Osmo Soininvaaran johdolla. Todella toivon, että vasemmistoliitossa ymmärretään se tosiasia, että prekariaattityö lisääntyy tulevaisuudessa valitettavan suuriin mittasuhteisiin. Erityisesti tästä johtuen tarvitaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan kehittämistä ja tason parantamista. Tavoite on oltava työikäisillä, että kaikki työkykyiset ja -haluiset pääsevät mahdollisimman matalalla kynnyksellä ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin ja pysyvästi.
Muistammehan, että jatkuvan irrationaalisen vainon kohteena olevasta ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta työnantaja maksaa ison osan ja niin sanotuista lisäpäivistä suurimman osan, ja vielä niin, että suuret työnantajat ovat ensisijaisia maksajia. Tämä on hyvä ja oikeudenmukainen rahoituspohja.
Älkäämme vain lähtekö haihattelemaan perustulolla menemällä sorkkimaan sen verukkeella relevanttia ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Siinä käy kuin entiselle miehelle, joka lähti kokoomussutta pakoon ja tuli persukarhu vastaan!
uutiskirje 
