Vuoden 2013 Sodankylä-palkinto annettiin ansioituneelle elokuvan maahantuonnin veteraanille Jussi Kohoselle. Palkinto myönnetään vuosittain henkilölle, joka on työllään merkittävästi edistänyt kotimaista elokuvakulttuuria.
Kohonen johti Risto Orkon Suomi-Filmin teatteri- ja levitystoimintaa, joka käsitti sekä klassisia elokuvia että modernin elokuvan helmiä, joiden arvon Kohonen varmavaistoisesti määritteli. Juuri Kohonen toi tuoreeltaan Suomeen monet Jean-Luc Godardin, Francois Truffaut’n ja Pier Paolo Pasolinin elokuvista, joista monet olisivat ilman hänen oivalluskykyään jääneet näkemättä.
Palkintoraadin mukaan Kohosen voima oli ehdoton elokuvan rakkaus, joka on raadin mielestä sittemmin kadonnut lähes täysin elokuvan liikepiireistä.
Merkittävä elokuvakulttuurin levittäjä maailmalla
Kohosesta voidaan sanoa, että hän oli merkittävä uuden elokuvakulttuurin levittäjä jopa maailman mittakaavassa. Hän oli henkilökohtaisesti yhteyksissä muiden muassa sellaisiin elokuvaohjaajiin kuin Godard, Truffaut ja Akira Kurosawa. Esimerkiksi heidän elokuviaan Kohonen oli ensimmäisenä maailmassa viemässä ulkomaille, siis tuomassa Suomeen.
– Kysykää häneltä Godardista, Truffaut’sta, Akira Kurosawasta Dersu Uzalan ajoilta, itäsaksalaisen elokuvan huimapäästä Konrad Wolfista, bulgarialaisen, romanialaisen tai jugoslavialaisen elokuvan mestareista 1960 – 1970-luvuilla. Kohonen tunsi heidät kaikki, ja huikeaa tarinaa piisaa niin, että Sodankylän vakiokävijältäkin repeää pelihousut. Miksi Truffaut lähetti Kohoselle liikuttavan kiitoskirjeen 1960-luvun puolivälissä? Koska juuri Kohosen varhainen ennakko-osto elokuvasta Jules ja Jim antoi ohjaajalle potkun saattaa koko tuotanto liikkeelle. Kohosen ansiosta Suomi oli ainoa maa Ranskan ulkopuolella, jonne kaikki 60-luvun Godardit tuotiin kaupallisesti, Sodankylän festivaalin johtoryhmään kuuluva Timo Malmi hehkutti kertoessaan palkinnon myöntämisen perusteita.
Kohonen vaikutti Neuvosto-elokuvan sensuuriin
Suomi-Filmin jälkeen Kohonen työskenteli Neuvosto-elokuvaa levittävässä Kosmos-filmissä. Maaperä oli hänelle tuttu. Hän oli kaiken aikaa tuonut silloisista sosialistisista maista merkkitöitä, usein melkein suoraan leikkauspöydästä.
Kohonen vaikutti merkittävästi hyvillä suhteillaan ja rohkeudellaan muutamien sensuurin hampaisiin joutuneiden neuvostoliittolaisten elokuvien vapauttamiseen. Kuuluisin esimerkki on Andrei Tarkovskin elokuva Andrei Rublev (1966). Kohonen toimitti elokuvasta kopion Suomeen, jossa se sai maailman ensi-illan. Sen jälkeen se – Tarkovski ja hänen muutkin elokuvansa – pääsi laajemmin maailmalle.
Kohonen kertoo, että kun Neuvostoliitossa kuultiin Tarkovskin elokuvan päätymisestä Suomeen, hän sai hyvin arvovaltaiselta taholta ankaran viestin. Siinä kiellettiin Rublevin esittäminen:
– Vastasin, että tämä erinomainen elokuva esitetään kielloista huolimatta Suomessa. Viestejä vaihdettiin ja elokuva esitettiin. Sitten se sai Moskovassakin ensi-illan ja loppu onkin historiaa.
uutiskirje 
