Kun ajattelee maailman muuttumista kaikkine ilmiöineen, on hyvä joskus pohtia otsikossa esitettyä retorista kysymystä Suomen osalta. Suomen itsenäistymisestä ja siihen liittyvästä kansalaissodasta tulee piakkoin kuluneeksi sata vuotta. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeensä jättämä maailma on nyt vallan toisenlainen ja muuttuu koko ajan. Taloudellinenkin valta on siirtymässä yhä laajemmassa mitassa Aasian suuntaan. Islam nostaa päätään. Olemme Euroopan unionin jäsen, ja meillä on yhteinen raha. Tämäkin asetelma järkkyy. Globalisoituneessa maailmassa vain muutos on pysyvää. Mikä sitten on nykyvasemmiston osuus ja vastaus tuleviin haasteisiin? Tarvitaanko siihen edelleen kaksi erillistä vasemmistopuoluetta, joiden kannatus vain taantuu? Jo edesmennyt SKP:n arvostettu puheenjohtaja Aarne Saarinen kuten myös myöhemmin Arvo Aalto on todennut, että objektiivista tarvetta kahden vasemmistopuolueen toiminnalle Suomessa ei ole. Mutta Sosialidemokraattisen puolueen ja Vasemmistoliiton (ent. SKDL/SKP) toiminta- ja järjestökulttuurit ovat olleet niin voimakkaita, ettei edellytyksiä puolueiden yhdistämiseksi ole nopealla aikataululla.
Alenevien kannatuslukemien puitteissa on yhteistyötä yritetty tehdä nyt hallitustyöskentelyn muodossa. Osa vasemmiston kannattajista kapinoi äänestämällä esimerkiksi perussuomalaisia. Monet kaipaavat paluuta sellaiseen kansallisvaltioiden muodostamaan idylliseen maailmaan, missä vain hoitaisimme Suomen asioita, mutta sellainen ei ole enää mitenkään mahdollista.
Olisiko nyt sopiva hetki, ainakin miettiä, kahden kunniakkaan historian omaavan työväenpuolueen toiminnan tiivistämistä siten, että sen lopputuloksena Suomeen syntyisi laajaa joukkokannatusta nauttiva vahva vasemmistopuolue?
uutiskirje 
