Tauno Hovirinta pohdiskeli kahden työväenpuolueen Suomea mielenkiintoisella tavalla (Viikkolehti 19.7.). Muutama kommentti lienee paikallaan. Luokkasodasta on kohta sata vuotta eikä sen seurauksena edelleenkään yhteiskunnalliset luokat ole mihinkään hävinneet.
Maailma on toki muuttunut, osin parempaankin suuntaan, mutta ahneuden ja itsekkyyden maailma on jos mahdollista vieläkin selkeämpi kuin aikanaan. Köyhä etelä kamppailee vaurasta pohjoista vastaan, ja Suomessa oikeistolainen politiikka on vallannut alaa vasemmistolaisen ajatusmaailman kustannuksella.
Onko osasyynä aatteellisuuden häviäminen, ikuisten kompromissien tie, jolla etenkin SDP on kulkenut, mutta johon myös vasemmisto puolueena on integroitu? Mielestäni näin on. Ay-puolella tämä integroituminen puolueiden sisällä näkyy erittäin selvästi, ja siitä on monta esimerkkiä, miten se ei toimi yhteistyössä ja toverillisesti.
Nouseeko kannatus, jos puolueita vasemmalla yhdistetään?
Viimeisin tapaus mielessäni on, miten Metallin SDP:n johtama enemmistö esti vasemmistoryhmää valitsemasta Turja Lehtosta ryhmänsä johtoon. Vastaava tapaus on Lapista jolloin valittavana oli SAK:n piirin toiminnanjohtajan paikka.
Taloudellisen vallan siirtyminen Aasiaan tai EU:n liittovaltion suuntaan ei myöskään millään lailla puolla puolueiden yhdistymistä, päinvastoin, silloin menisi viimeinenkin kriittinen ääni vasemmalta pois.
Olen aivan varma siitä, että marxilainen maailmankuva ja sen myötä vahva vasemmistolainen aatteeseen perustuva poliittinen agenda ei ole mihinkään kuollut, ei Suomessa eikä laajemminkaan maailmassa. Ei se, että molempien vasemmistopuolueiden aatteellisuus on tipotiessään, sillä parane, että yhdistetään pari aatteettomuudessa rypevää puoluetta yhteen.
Pitäisi pikemminkin lisätä aatteellista sisältöä politiikkaan, haastaa porvarilliset puolueet uusilla poliittisilla avauksilla ja siirtyä takaisin sille politiikan tielle, jossa ensisijaisena poliittisena tahtona on kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten oikeuksien puolustaminen kaikilla tasoilla, ei Hornettien lähettäminen Islantiin.
Asiasta on paljon keskusteltu niin Suomessa kuin laajemmin Euroopassa. On koitettu arvioida, nouseeko kannatus, jos puolueita vasemmalla yhdistetään. Selkeää käsitystä siitä, miten asian tiimoilta kävisi, ei ole olemassa kenelläkään. Mutta sellaiseen johtopäätökseen on moni poliittinen tutkija tullut, että vasemmiston puoluekentän yhdistäminen johtaa varmasti harjoitetun vasemmistopolitiikan oikeistolaistumiseen.
Nyt kuitenkin on tilanne se, että vasemmistoliiton olemassaolo ainakin jollakin tasolla pakottaa SDP:n huomioimaan toteuttamansa politiikan sisältöä ja muotoakin. Ja aivan varmasti kävisi niin, että puolueiden yhdistyttyä ei vasemmistoliiton aatemaailmaa edustavilla tovereilla olisi enää minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan uuden puolueen johtopaikoille toteutettavan politiikan sisällöstä. Tästä on esimerkkejä nykyäänkin SDPn sisällä, vasemmistolaisemmin ajattelevat SDP:n toverit on lähes tulkoon suljettu puolueen johdosta pois, poikkeuksena Erkki Tuomioja, jonka syrjäyttäminen puolueen vaikuttajapaikoilta on mahdotonta hänen poliittisen osaamisensa vuoksi, eteenkin ulkopolitiikassa.
Itse en liittyisi perustettavaan uuteen puolueeseen. En kerta kaikkiaan näe siihen mitään syytä.
uutiskirje 
