Joutilas luokka osa 11
Miksi kaikki ei voisi olla yhtä hyvin mieletöntä, joutavaa ja haihtuvaa kuin mielekästä, tärkeää ja pysyvää? Kristinusko teki yläluokalle karhunpalveluksen, kun se leimasi joutilaisuuden arveluttavaksi ja joutavaksi elämäntavaksi nostamalla raatamisen tärkeimmäksi pelastushyveeksi.
Siihen saakka toimettomuus ja joutilaisuus veivät yläluokan ajan niin tarkkaan, ettei sitä jäänyt lainkaan työntekoon.
Veblen muistuttaa, että antiikista saakka pidettiin arvokkaan, kauniin ja moitteettoman elämän välttämättömänä edellytyksenä tietynasteista joutilaisuutta ja etäisyyden ottoa sellaisiin tuotantoprosesseihin, jotka palvelivat jotain välitöntä ja jokapäiväistä ihmiselämän tarkoitusta. Joutilasta elämää pidettiin vaikutuksiltaan jalostavana:
”Työntekoa pidettiin vallitsevien normien mukaan heikkouden osoituksena. Siksi työntekoa alettiin pitää myös itsessään halveksittavana.”
Saalistavan kulttuurivaiheen aikana joutilaan ja työtä tekevän luokan ero oli seremoniaalinen. Raavaat miehet pysyivät visusti erossa kaikesta, mikä heidän käsityksensä mukaan oli halpa-arvoista raadantaa.
Veblenin mukaan joutilaisuus ja omaisuus ovat aina kuuluneet yhteen. Työn totunnainen laiminlyönti ei kuitenkaan vielä synnyttänyt joutilasluokkaa, eikä pelkkä mekaaninen kuluttaminen omistusoikeutta. Joutilaisuus edellyttää aina yksityistä omistusoikeutta.
Joutilaan ja työtätekevän luokan erottelu perustui varhaisemmassa barbaarikulttuurissa vallinneeseen jakoon miesten ja naisten töiden välillä.
Omistusoikeuden varhaisin muoto oli yhteisön työkykyisten miesten oikeus omistaa naisia. Tarve-esineiden haltuunotto tapahtui jo ennen naisten omistusta.
Naisten omistaminen alkoi varhaisen barbarian kulttuurivaiheessa naispuolisten vankien ottamisesta. Naisten kaappaamisen ja haltuunoton alkuperäinen syy oli heidän käyttökelpoisuutensa voitonmerkkeinä. Naisesta tuli taloudellisena arvon mitta.
Naisten anastaminen viholliselta voitonmerkeiksi antoi sysäyksen omistusavioliitolle, josta syntyi miespuolisen perheenpään johtama kotitalous.
Myöhemmin orjuus ulotettiin myös muihin vankeihin sekä alempiarvoisiin henkilöihin ja omistusavioliiton levitessä myös muihin kuin viholliselta anastettuihin naisiin.
Saalistukseen perustuvassa elämäntavassa kilvoittelun tuloksena oli pakkoavioliitto ja toisaalta yksityinen omistusoikeus. Molemmat saivat alkunsa menestyneiden miesten halusta todistaa urhoollisuuttaan esittämällä pysyviä tuloksia urotöistään.
Molemmat myös edistivät kaikkia saalistavia yhteisöjä leimaavaa herruuden pyrkimystä. Naisten omistamisesta omistusoikeuden käsite laajeni käsittämään myös naisten työn tulokset. Näin sai alkunsa sekä tavaroihin että henkilöihin kohdistuva omistusoikeus.
Valloittamalla tai väkipakolla hankitut hyödykkeet tai palvelut olivat todiste menestyksellisestä kilpailusta. Siksi hyödykkeiden hankkimista muutoin kuin valloittamalla alettiin pitää miehuutensa kukoistuksessa oleville sopimattomana.
Tuottavan työn tekemistä tai palvelijan tehtäviä inhottiin samasta syystä. Näin syntyi kateutta herättävä vertailutilanne urotyön ja valloitusten sekä tuotannollisen työn välille. Työnteosta tuli vastenmielistä siihen liittyvän nöyryytyksen vuoksi.
Tämän 25-osaisen juttusarjan runkona on Thorstein Veblenin 1899 ilmestynyt teos ”Joutilas luokka” (Art House 2002, suom. Tiina Arppe ja Sulevi Riukulehto).
Norjalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja kulutussosiologi Veblen (1857-1929) kehitti teorian joutilaasta luokasta, miten rikkaat karttavat työntekoa vaikka näyttävät olevankin koko ajan jotain puuhastelemassa ja jakelemassa rahvaalle elämänohjeita ahkeruutta silmällä pitäen.
uutiskirje 