Guggenheimin säätiötä eivät vastoinkäymiset näytä lannistavan. Sinnikkäästi se ajaa edelleen Guggenheim-museota Helsinkiin, vaikka se jo kerran sai rukkaset. Säätiö on valinnut hivutustaktiikan. Venäjän ja erityisesti Pietarin läheisyys ja sieltä mahdollisti tuleva kävijäjoukko lienee pääsyy siihen, että säätiö haluaa rakentaa museon juuri Helsinkiin.
Uusin esitys ei olennaisilta osiltaan kuitenkaan poikkea jo kerran tyrmätystä esityksestä, vaikka sijoituspaikka onkin uusi. Ihmetystä herättää uudessa esityksessä, että siitä on jätetty – ehkä tahallaan – pois, miten päätösvalta jakaantuu Guggenheim-säätiön ja Helsingin kesken.
Guggenheimin säätiöllä on ehdotuksessaan joitakin porkkanoita, mutta taloudellisen vastuun museon rakentamisesta ja sen toiminnan pyörittämistä joutuisivat maksamaan edelleenkin Helsingin kaupunki ja sen veronmaksajat.
Säätiö otti ilmeisesti opikseen edelliskerrasta ainakin siitä, että nyt se ei tuonut valmista pakettia hyväksyttäväksi ota tai jätä -periaatteella, vaan tarjoaa ehdotuksensa ”nöyrällä mielellä” kansalaisten keskusteltavaksi.
Helsingin ja sen asukkaiden kannalta ehdotuksessa on varsin vähän uutta jo kerran tyrmättyyn ehdotukseen verrattuna. Rahaa pitäisi museohankkeeseen löytyä kaupungilta vähintään 130 miljoonaa euroa ja toimintakulut päälle. Guggenheimin säätiön lupaama arkkitehtikisan rahoittaminen on kustannuksiltaan varsin vaatimaton osa kokonaiskuluista. Helsingillä on kaiken lisäksi samaan aikaan vireillä muitakin rahaa syöviä kulttuurihankkeita kuten keskuskirjasto.
Guggenheim-museo sinänsä voi sopia niin Helsinkiin kuin jonnekin muuallekin. Museo voidaan pystyttää, kunhan sen puuhaajat pystyvät rakentamisen ja toiminnan pyörittämisen rahoittamaan. Uudessa ehdotuksessakin hankkeen kulut kaatuvat julkisen sektorin hoidettavaksi, mutta taloudelliset hyödyt kuittaa sitten yksityinen säätiö. Mahdollinen yksityinen rahoitus on myös täysin auki eikä valtiokaan lupaa hankkeeseen senttiäkään.
uutiskirje 
