Lukuisissa Aki Kaurismäen elokuvien loistavissa työläisnaisten päärooleissa esiintynyt tuimailmeinen Kati Outinen näyttelee Taru Mäkelän Mieletön elokuu -leffassa osaavasti keski-ikäistä porvarisnaista Elsaa.
Outinen on innoissaan aktiivisen naisen roolistaan. Hänen mukaansa naiset ovat normielokuvissa liian usein kakkosroolissa. He saavat useimmiten vain johdatella äiteinä, rakastajattarina tai hoivahenkilöinä miespääosien esittäjiä kertomaan näkemyksistään – siis varsinaiseen elokuvan ytimeen.
Huippujuttuna Outinen pitää sitä, että elokuvassa aktiivinen pääosan keski-ikäinen nainen kokee rakkauden huumaa.
”Oi, se oli ihanaa! Nautin siitä tosi paljon.”
– Oi, se oli ihanaa! Nautin siitä tosi paljon. Kotimaisessa elokuvassa harvoin näkyy sellaista yli nelikymppistä, joka ei ole invalidisoitunut elämänkolhuissaan henkisesti tai fyysisesti.
– Kehohan vanhenee mutta mieli ei. Että minullakin on edelleen aktiivinen elämä vaikka olen viidenkympin ylittänyt.
Pitkään teatterikorkeakoulun professorina toiminut Outinen kertoo, että hän vei opiskelijoiden kanssa eräitä näytelmäprojekteja vanhusten taloihin ja erilaisiin hoitolaitoksiin. Siellä hän näki, miten rakkaus ei ole iästä kiinni.
– Siellä tapasin kahdeksan- ja yhdeksänkymppisiä, joilla oli erittäin aktiivinen rakkauselämä, aktiivinen elämä kaikessa suhteessa.
Omassa roolityössään uudelleen nuoruuden ihastukseensa rakastuvana naisena Outinen käyttää luovasti ja luontevasti omaa kokemustaan.
Häntä naurattaa, miten erilailla hänen rooli-Elsansa suhtautuu rakastumisen rituaaleihin verrattuna Elena Leeven esittämään nuoreen sukulaistyttöön.
– Ihminenhän kantaa mukanaan omaa kasvatustaan ja sitä minkälaisen maailman ja arvot hän on omaksunut, vaikka yrittäisikin sopeutua muutoksiin.
– Siinähän käy niin, että nuori heittäytyy ja vanhempi ainakin yrittää pitää järjen päässä. Mutta sama asiahan heille tapahtuu, että yhtäkkiä tunteet saavat vallan. Toinen heittäytyy ja toinen muka jarruttelee.
Taidokkaat lähikuvat kertovat hellyttävästi, miten Elsan ilme sulaa, kun hän alkaa löysätä jarrujaan.
Outinen oli vasta vuoden vanha, kun nuorisofestivaali pyyhkäisi Helsingin yli. Mutta hän sanoo, jälkimainingit kyllä vaikuttivat ja puhuttelivat häntä koko nuoruusajan.
– Se koko poliittinen ilmapiiri kantoi hirvittävän pitkälle. Suomi eli siinä poliittisessa ilmapiirissä minun mielestäni tosi pitkään, jopa 80-luvulle asti.
Siinä oli Outisen mukaan omat myönteiset ja kielteiset piirteensä:
– Se oli sellaista YYA-sopimuksen ja Kekkosen ja puolueettomuuden aikaa, että jos kumarrat länteen niin pyllistät itään. Se oli sellaisen varovaisuuden ja itsesensuurin ja sensuurin aikaa.
Helsingin seudulla asuneen Outisen kotona ei puhuttu puoluepolitiikkaa:
– Mutta kyllä me oltiin enemmän siellä köyhien puolella rikkaita vastaan. En tiedä, oliko se sosialismia vai mitä se oli.
uutiskirje 
