Kurvit suoriksi
Olen ollut ylpeä kuulumisestani paljon parjattuihin sotien jälkeisiin suuriin ikäluokkiin, vieläpä niistä ensimmäiseen. Satuin syntymään kesällä 1945 muutamia kuukausia sen jälkeen kun Adolf Hitler oli täräyttänyt aivonsa pihalle bunkkerissaan saarretussa Berliinissä.
Hitlerin itsemurhasta tosin kuulin vasta vuosia myöhemmin samoin kuin siitä, että maailman ensimmäiset sodassa käytetyt ydinpommit pudotettiin Japaniin melkein heti putkahdettuani maailmaan Helsingin naistenklinikalla.
Suurimmat ikäluokat syntyivät vuosina 1945–1949. Näinä vuosina Suomen tuli yhteensä yli puoli miljoonaa uutta kakaraa, joista on vielä hengissä noin 380 000.
Sitten metsiin ilmestyi äkkiä jumalattomasti upeita herkkutatteja.
Suurin osa tästä sitkeästä porukasta on tietysti jo eläkkeelle, mutta melkoinen jengi paiskii yhä töitäkin. Nyt ovat eläköitymässä jo hieman pienemmät, mutta nykyisiin verrattuna isot ikäluokat.
Pakko myöntää, että minä olin takavuosina pahasti väärässä. Uskoin vakaasti Suomea uhkaavan työvoimapulan, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Tätä vakuuttivat asiantuntijatkin.
Mutta näinhän ei ole käynyt. Se johtuu Eurooppaan iskeneestä pitkäaikaisesta taantumasta. Työttömiä olisi tietysti vielä paljon enemmän, jos suuret ikäluokat roikkuisivat yhä tilastoja rumentamassa.
1945–1949 syntyneiden siirtyminen pois työelämästä ei myöskään ole johtanut eläkejärjestelmän rahoituskriisiin, kuten pelättiin. Puhuttiin eläkepommista, joka räjähtäessään vie kaikki nuorempien ikäluokkien eläkerahat. Pommi on paljastunut suutariksi.
Suuret ikäluokat ovat osoittautuneet kansakunnan sankareiksi ja heistä levitetyt ilkeät puheet – muun muassa syyttely ahneudesta – pelkäksi kultalusikka suussa syntyneiden, mutta uusavuttomuuteen helposti retkahtavien ”pullamössösukupolvien” pahansuovaksi vaikerrukseksi.
Olen tietysti jäävi omaa sukupolveani kehumaan, joten käännynkin asiantuntijan puoleen. Hän olkoon maamme johtaviin ekonomisteihin kuuluva valtiotieteen tohtori ja dosentti Jaakko Kiander, joka toimii nykyisin eläkeyhtiö Ilmarisen talouden ja eläkepolitiikan johtajana.
Sitä ennen Kiander työskenteli vuosina 2006–2010 Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajana. Tänä vuonna hänet on valittu vuoden vaikuttajaksi. Helsingin Sanomiin (19.8.) Kiander kirjoitti artikkelin, joka voidaan tulkita suurten ikäluokkien ylistykseksi.
Juttu otsikoitu Suurten ikäluokkien kato ei mullistanutkaan työelämää. Kiander tyrmää muun muassa syytökset suurten ikäluokkien itsekkyydestä:
”Väitteelle ei ole juuri katetta. Suuret ikäluokat ovat maksaneet eläkemaksunsa ja kartuttaneet näin eläkerahastot yli 150 miljoonan euron suuruisiksi.”
Ja lisää asiantuntevia kehuja seuraa heti perään:
”Suuret ikäluokat ovat myös jaksaneet työssä pitempään kuin niitä edeltäneet sotien ja pulavuosien pienet ikäluokat. Eräs osoitus tästä on, että keskimääräistä eläkkeellejäämisikää mittaava eläkeiän odote on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun ja saavutti viime vuonna jo lähes 61 ikävuoden tason.”
Eikä tämäkään vielä riitä, vaan Kiander suitsuttaa:
”Suurten ikäluokkien terveys, toimintakyky ja aktiivivisuus ovat niin ikään hyvällä tasolla, mikä vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta verrattuna aiempiin ikäluokkiin.”
Tässä on nyt pakko todeta, että Jaakko Kiander ei itse kuulu suurimpiin ikäluokkiin, vaan on ihan muuten vaan fiksu kaveri.
Tästä päästäänkin kätevästi sienimetsään, sillä ainakin täällä Vuosaaren Uutelan sienipaikoilla tapaa pääasiassa suuriin ikäluokkiin kuuluvia suomalaisia ja venäläisiä maahanmuuttajia.
Vain muutamia suomalaisia nuoria olen sienestämässä kohdannut ja heidänkin sienitietämyksensä on osoittautunut vähäiseksi. Eikö koulussa todellakaan opeteta edes sienestyksen alkeita?
No, en minäkään koulussa oppinut limanuljaskoja ja valevahveroita tuntemaan, vaan Maaningalta kotoisin oleva äitini Elli antoi alkeisopetuksen, jota olen sienikirjoilla vuosien saatossa täydentänyt.
Parhaillaan menossa olevan sienikauden alku oli omituinen. Ensin ei löytynyt kuin jokunen kuivettunut kantarelli. Ehdin jo monelle väittääkin, että näin heikosti ei ole sieniä löytynyt ainakaan sinä kolmentoista vuoden aikana, jonka olen Vuosaaressa asunut.
Mutta sitten metsiin ilmestyi äkkiä jumalattomasti upeita herkkutatteja. Eräällä sieniretkelläni kasseissani ei juuri muita ollutkaan, mikä oli todella harvinainen tilanne
Herkkutattien juhlaa kesti kuitenkin vain muutamien päivien ajan. Pariin viikkoon ei ole löytänyt yhtäkään syömäkelpoista herkkutattia. Onneksi muita sieniä on riittänyt.
Metsässä pääsee helposti juttusille toisten sienestäjien kanssa. Monet venäjältä tulleista tattien ystävistä ovat jo oppineet niin hyvin suomea, että olemme voineet käydä syvällisiä ja avartavia sienifilosofisia keskusteluja.
Kokoomuksen korkein johto reagoi kuin olisi syönyt pari ämpärillistä valkoisia kärpässieniä, kun puolueen nuorisojärjestön KNL:n uusi tavoiteohjelma pomppasi julkisen keskustelun kohteeksi muutamia viikkoja sitten.
”Kokoomus torjui nuorensa”, otsikoi Helsingin Sanomat ja kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoitti, että puolue ei ”millään muotoa” allekirjoita nuorten tavoiteohjelmassa esitettyjä ajatuksia. Katainen viittasi erityisesti vaadittuun kansanryhmää vastaan kiihottamisen kriminalisoinnin poistamiseen.
Ohjelmaan on luonnehdittu äärioikeistolaiseksi. Se edustaa typerää köyhät kyykkyyn ja rasistit riehumaan -ajattelua. Ehkä vasemmistoliiton kannattaisi ottaa KNL:n tavoiteohjelmasta jättipainos ja jakaa se jokaiseen postiluukkuun.
Ohjelmaan tutustuttuani minun kävi sääliksi kokoomuksen nuoria. Mitähän he mahtavat todella päässään pohtia, kun kehtaavat julkisuuteen toimittaa tuollaisen tavoiteohjelman.
Jostain syytä ryhdyin etsimään kokoomusnuorten tavoitteista asioita, joista voisin olla samaa mieltä. Silmiini sattui vaatimus Ottawan henkilömiinat kieltävästä sopimuksesta irrottautumisesta.
Minäkin olin pitänyt Suomen liittymistä sopimukseen hölmönä, sillä eihän puolustusvoimiemme varastoissa olleista miinoista kenellekään mitään varaa ollut.
Mutta kannattaako sitä nyt enää lähteä Ottawan sopimuksesta irtautumaan, kun ”tyhmien” ja halpojen miinojen tilalle saatiin erillisellä määrärahalla ”älykkäitä” ja kalliita miinoja sekä tykistön erikoisammuksia ja raskaita raketinheittimiä. Pian ovat miinoja korvaamaan tulossa vielä satoja kilometrejä kantavat Hornetien risteilyohjukset.
Itse asiassa taidan olla sitä mieltä, että Ottawan-sopimusta on tiukennettava. Sen kieltojen piiriin olisi saatava myös liukumiinat eli koirien jätökset.
Kun metsässä ryntää näkemäänsä herkkutattia kohti ja astuukin parikiloiseen koiranpaskaan, niin arvatkaapa miltä tuntuu.
uutiskirje 