Viime Viikkolehden pääkirjoituksessa puhuttiin EU:n ja Yhdysvaltain välisestä vapaakauppasopimuksesta, jota on kuvattu sodanjulistukseksi demokratiaa vastaan. Suuryhtiöt voivat haastaa valtioita oikeuteen, jos niiden esimerkiksi kuluttajansuojaa parantavat lait vaarantavat yhtiöiden olettaman oikeuden voittoihin.
Tämä on kuitenkin vain yksi osa parhaillaan käynnissä olevaa markkinavoimien hyökkäystä demokratiaa vastaan. Amerikkalaiset luottoluokituslaitokset voivat suoraan laittaa valtion selkä seinää vasten ja vaatia toteuttamaan niiden hyväksymää politiikkaa.
Tästä on kysymys myös Suomen rakenneuudistuksissa, joita tehdään AAA-luottoluokituksen säilyttämiseksi. Kyse on isoista rahoista, sillä luokituksen laskun ainakin oletetaan lisäävän valtion velan hintaa jopa sadoilla miljoonilla euroilla.
Ranska on yrittänyt pitää itseään pinnalla veronkorotuksilla talouskurin sijaan.
Viime perjantaina Standard & Poor`s, yksi kolmesta amerikkalaisesta luottoluokittajasta, rankaisi Ranskaa alentamalla sen AA+ -luokasta AA:han. Perusteluna oli se, että korkea työttömyys heikentää Ranskan hallituksen mahdollisuuksia tehdä lisää valtiontalouden säästöjä ja rakennemuutoksia.
Säästöt ja rakennemuutokset ovat ne avainsanat, joita vastaan pyristelemisestä seuraa talouspapiston langettama rangaistus. Ranska on säästöjen ja rakennemuutosten sijaan yrittänyt pitää itseään pinnalla veronkorotuksilla talouskurin sijaan. Se on kiellettyä.
Taloustieteilijä Paul Krugman kysyi viime sunnuntaina New York Timesin kolumnissaan, miksi juuri Ranskaa pitää ahdistella luottoluokituksen alentamisella.
Hän esitteli talouslukuja, joiden perusteella maa ei ole ”vapaassa pudotuksessa”, vaikka arvovaltaiset talouslehdet niin ennustivat tämän vuoden alussa. Ranska kärsii muun euroalueen lailla hitaasta talouskasvusta, mutta ei niin hitaasta kuin esimerkiksi AAA-luokituksensa säilyttänyt Hollanti. Ranskan budjettivaje on hieman laskenut ja IMF ennustaa sen pysyvän lähivuodet vakaana suhteessa bruttokansantuotteeseen. Edes ikääntymisen suhteen se ei ole mikään kriisimaa.
Krugman hakee selitystä luottoluokituksen laskulle muualta kuin talouden kovista luvuista. Hän muistuttaa EU:n talouskomissaarin Olli Rehnin kovistelleen Ranskaa vain jokin aika sitten väärästä tiestä, koska se perustuu veronkorotuksiin eikä leikkauksiin. Ja veronkorotukset ovat Rehnin, markkinoiden ja muiden talousmullahien omaksuman teorian mukaan myrkkyä kasvulle ja työllisyydelle.
Krugmanin mukaan todellisuus on juuri päinvastainen.
Ranska on hoitanut talouttaan vastuullisesti köyhiä ja muita epäonnekkaita kurittamatta. Se on synti nykymaailmassa.