Joutilas luokka osa 25
Lokakuun 1.päivänä uutisoitiin, että Yhdysvaltain liittovaltio pakkolomauttaa miljoona työntekijää, koska edustajainhuoneessa enemmistönä olevat republikaanit haluavat tuhota presidentti Barack Obaman ajaman terveydenhuoltouudistuksen.
YK puolestaan uutisoi samana päivänä, että 12 prosenttia, eli yli tuhat miljoonaa maailman ihmistä elää jatkuvasti aliravittuina.
Kun Thorstein Veblen julkaisi Joutilas luokka –teoksensa 1899, oli koko maailman väestömäärä 1 500 miljoonaa ihmistä, eli hieman enemmän kuin nyt on aliravittuja.
Joutilas luokka on teoria amerikkalaisesta miljonääriluokasta, jyrkästi vinoutuneesta tulonjaosta, joka on keskeinen kapitalismin ja demokratian välinen ongelma.
Tänä päivänä Walmart -vähittäiskauppaketjun omistajalla Waltonin perheellä on saman verran omaisuutta, kuin 49 miljoonaa köyhintä amerikkalaisperhettä omistaa yhteensä.
Kommunistisessa manifestissa Karl Marx esittää paradoksin, että porvaristo on kykenemätön hallitsemaan, koska se ei kykene turvaamaan orjalleen edes orjan toimeentuloa. Porvariston on pakko antaa orjansa vajota tilaan, jossa porvariston täytyy itse elättää orjaa, sen sijaan että orja elättäisi porvaristoa itseään.
Historioitsija Eric Hobsbawm toteaa vuoden 1998 Kommunistisen manifestin (Vastapaino) painoksen saatesanoissa, että paradoksaalisesti vapaata markkinataloutta kannattavat hallitukset todistavat Marxin 165 vuoden takaisen väitteen oikeaksi:
”Nehän väittävät, että valtiontaloudet, joiden bruttokansantuote kaksinkertaistuu jatkuvasti muutaman vuosikymmenen aikana, ovat konkurssissa, jos ne eivät lakkauta huonoina aikoina säädettyjä tulonsiirtojärjestelmiä (sosiaaliturvaa jne.), joiden avulla ne jotka ansaitsevat, elättävät niitä jotka eivät ansaitse.”
Joutilas luokan ilmestymisen aikana vuonna 1899 Yhdysvallat oli vasta nousemassa maailman poliisiksi ja Britti-imperiumi pystyi vielä kehuskelemaan, että sen hallitsemalla alueella ei aurinko koskaan laske. Briteillä oli luja usko voimakeinoin hallittavan imperiuminsa ikuisuuteen.
Veblen vannoi rationaalisen teollisuuskapitalismin nimeen. Hänen kuvaamansa joutilas luokka edusti tuotannon ja kansakunnan yhteisen edun näkökulmasta irrationaalisia tyhjäntoimittajia, jotka ovat pikemminkin kehityksen jarruja kuin sen edistäjiä.
Kansan syvät rivit ottivat Yhdysvalloissa ja Euroopassa teollisuustuotteiden kulutuksessa vasta ensiaskeleita kerskakulutuksesta puhumattakaan.
Joutilas luokan kulttuuripropaganda merkitsee Veblenin mukaan sitä, että alempiin luokkiin iskostetaan uusia makutottumuksia tai pikemminkin uusi luettelo yläluokan elämäntapaan mukautetuista kerskakulutussäännöistä:
”Uudet sopivaisuussäännöt tuodaan alaluokkaiseen elämäntapaan sellaisen väestönosan kehittämästä koodista, joka elää elämäänsä tuotantoprosessin ulkopuolella. Näiden väkisin ulkopuolelta tuotujen kerskakulutussääntöjen voidaan tuskin odottaa soveltuvan alempien luokkien elämään paremmin kuin aiempien sääntöjen, jonka ne ovat itse kehittäneet modernin tuotannollisen elämän paineessa.”
Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu (1930-2002) päätyi Veblenin tavoin sosiaalisen pääoman käsitteeseen. Sosiaalisen arvostuksen saavuttaminen ja hyväksytyksi tulemisen halu edellyttävät ylempien luokkien kulttuurista jäljittelyä.
Tässä mielessä Veblenin teos on ajaton. Kun tämän päivän joutilas luokan elämästä ja kerskakulutuksesta kirjoitetaan, tuntuuko se vielä 115 vuoden kuluttua ajankohtaiselta? Vai onko tämä tavarafetissinen aikakausi silloin jo ihmiskunnalta ohi, jos porvaristo joutuukin elättämään orjansa? Aika näyttää, mutta ei vielä kerro.
Tämän 25-osaisen juttusarjan runkona oli Thorstein Veblenin 1899 ilmestynyt teos ”Joutilas luokka” (Art House 2002, suom. Tiina Arppe ja Sulevi Riukulehto).
Norjalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja kulutussosiologi Veblen (1857-1929) kehitti teorian joutilaasta luokasta, miten rikkaat karttavat työntekoa vaikka näyttävät olevankin koko ajan jotain puuhastelemassa ja jakelemassa rahvaalle elämänohjeita ahkeruutta silmällä pitäen.
SARJA PÄÄTTYY
uutiskirje 