Työn teettämisen muodot ovat maassamme olleet viime vuosina muutoksen kourissa. Yhä harvemmalle tarjotaan töitä kokoaikaisessa ja vakituisessa työsuhteessa. Palkansaajat ovat joutuneet hyväksymään monenlaisia työsopimuksia elantonsa ansaitsemiseksi, kuten määräaikaisia, vuokratyösopimuksia, nollatyösopimuksia, tarvittaessa töihin kutsuttavia sekä muita osa-aikaisia työsopimuksia.
Epätyypillisten työsuhteiden määrä on kasvanut. Tätä kehitystä ovat ajaneet työnantajajärjestöt ja niitä lähellä olevat poliittiset tahot. Epätyypillisten työaikamuotojen tarpeellisuutta on perusteltu työvoiman joustotarpeella, esimerkiksi sesonki- ja ruuhkahuippujen tasaamisella.
Tällaiset työsuhteet ovat kuitenkin erittäin ongelmallisia työntekijän turvan ja toimeentulon ansainnan kannalta. 0–40 työtuntia viikossa mahdollistavat nollatyösuhteet sitovat ihmisen päivystämään puhelimensa ääressä töihin kutsun toivossa. Jos satut jostain syystä kieltäytymään, toista kutsua ei ehkä enää tule. Työtunnit voivat myös pudota nollaan ilman yt-neuvotteluita, jos naamasi ei miellytä. Tässä työsopimusmuodossa työntekijä on ainaisella koeajalla lakisääteisen neljän kuukauden sijaan.
Koko EU-alueelle pitää saada kattavat vähimmäistyöehdot.
Mistä tällaiset työaikamuodot ovat rantautuneet maamme työelämään? Euroopasta ja globaalista maailmasta. Suomessakin moni ihannoi niin sanottua Saksan mallia. Sen sanotaan poistavan työttömyyden peräpohjolasta. Voihan se poistaa työttömyyttä, mutta vain tilastollisesti. Totuus on aivan toinen. Saksassa ihmiset on valjastettu ottamaan vastaan niin sanottuja mikrotyösuhteita, esimerkiksi vain muutama tunti viikossa. Monen saksalaisduunarin kuukausitulo jääkin alle 500 euron, jolla ei voi tulla toimeen. Toinen ongelma on minimipalkkalaki, jota ei valvo käytännössä mikään viranomainen ja mitään sanktioita ei alipalkkauksesta ole. Tämä ruokkii harmaan talouden kenttää pimeän työn muodossa.
Koko EU-alueelle pitää saada kattavat vähimmäistyöehdot, jotka määrittävät työtuntitason, palkan ja muut työsuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvoitteet. Maakohtaisesti sovitaan edelleen paremmista vähimmäistyöehdoista. Euroopan kansalaisen pitää tulla palkallaan toimeen. Lisäksi lähetettyjen ja vuokratyöntekijöiden väärinkäyttö pitää ehkäistä laittamalla heidän oikeudet kuntoon. Heihin on sovellettava samoja työehtoja kuin mitä kohdemaassa ja kohdetyöpaikalla käytetään. Tämä estää palkkojen ja muiden työehtojen polkemisen.
Euroopan työelämään on kietoutunut harmaa talous, jonka aiheuttamat veromenetykset ovat arviolta
1 000–2 000 miljardia euroa vuodessa. Se on kaikki pois EU:n jäsenmailta. Nämä miljardit on ohjattava yhteisiin verokassoihin esimerkiksi lopettamalla veroparatiisit EU:n alueella. Pankkitukia ei tarvita, jos kiellämme verosuunnittelun ja ohjaamme harmaassa taloudessa liikkuvat varat valtioiden hyväksi. Tarvitsemme tiukemmin säädeltyjä pankki- ja rahoitusmarkkinoita ongelmapankkien kuriin laittamiseksi, jotta palkansaajilta ja muilta veronmaksajilta ei tarvitse leikata hyvinvointipalveluja rahoitusmarkkinoiden kriisien takia.
Meidän on nyt valittava, jatkammeko tällä heikennysten tiellä vai katkaisemmeko harmaalta taloudelta siivet ja käännämme talouden suunnan kohti nousua. Meidän on valittava, seisommeko niiden kansakuntien joukossa, jotka panostavat kansalaisten hyvinvointiin, hyvään työelämään ja sellaisiin työehtoihin, joilla työntekijä, eläkeläinen, kansalainen tulee toimeen. Valinta tehdään toukokuussa EU-vaalien vaaliuurnilla.