Viimeinen sana
Naistenpäivänä Malmössä äärioikeisto puukotti ja pahoinpiteli ihmisiä, jotka olivat osallistuneet naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavaan mielenosoitukseen.
Tätä kutsuttiin niin meillä kuin ruotsalaisessakin lehdistössä muun muassa välikohtaukseksi ja kahakaksi, joka tapahtui feministisen mielenosoituksen jälkeen. Puukotusvammojakin noin vain saatiin, tyystin ilman tekijää.
Aina äärioikeistoa ei mainittu sanallakaan. Kahakointi ikään kuin yhdistyi feminismiin.
Länsinaapurissa tiemmä natsia saa jo sanoa natsiksi.
Toimittajien varovaiset sanavalinnat ovat ymmärrettäviä sikäli, että tapahtuneesta liikkui kovasti ristiriitaista tietoa, kuten yleensä. Silti natsien mainitsemisen välttely oli silmiinpistävää.
Kuulostiko ikävältä tuo natsi? Sitä se uuskieli teettää. Länsinaapurissa tiemmä natsia saa jo sanoa natsiksi (Expo Idag 14.3.).
Toinen vähäistä keskustelua leimannut piirre oli väsynyt, mutta vaarallinen äärijaaritus, joka tunnetaan länsinaapurissa nimellä ”kålsuparteori”. Suomeksi sen ydinajatus kuuluu jotakuinkin ”veljekset kuin ilvekset”.
Poliisin ja median hellimässä ääriteoriassa on yhdentekevää, ajaako fasismia vai vastustaako sitä. Yhtä mustaa äärtä kaikki. Ekstremismi on varsinainen laiskan ajattelun kaatoluokka. Valmiiksi pureksittu ääriteoria on simppeli syöttää massoille.
Ruotsin poliisin arvion mukaan uhrit ja puukottajat olivat vastakkaisista poliittisista äärilaidoista. Fasismi kyllä on kolmannen, mutta minkä valtakunnan ääriaate feminismi on? Fasismille se toki on täysin vastakkainen ja hyvä niin.
Meidän halutaan uskovan, että fasismin – tai minkä tahansa – vastustaminen, mikä tahansa kritiikki, mikä tahansa radikaali on lähtökohtaisesti epäilyttävää. Että paras vain löllötellä valtavirran mukana sen valtiaiden mielen mukaisesti.
Ruotsalaislehdistöstä on alkanut kuulua soraääniä. Johan Ehrenberg (Dagens ETC 9.3.) suomii Säpoa siitä, että tämä katsoo toisaalle ja luo ääripääteorioita ekstremismistä, vaikka äärioikeiston järjestäytyminen ja tavoitteet ovat yleisessä tiedossa.
Oskar Forsberg (Aftonbladet 14.3.) puolestaan listaa natsien tekemisiä todeten, että olisi aika tunnustaa natsiväkivallan olevan paljon suurempi ongelma kuin muun väkivallan. Henrik Arnstadin (Göteborgs-Posten, 12.3.) mukaan on todella vaarallista toistuvasti rinnastaa demokratianvastainen fasismi vasemmistoon.
Forsberg toteaa, että viime kädessä demokraattisten liikkeiden on itse puolustettava itseään ja siinä eivät väkivallattomat keinot välttämättä riitä. Katutasolla tämä on aina ollut itsestäänselvyys ajasta ja maasta toiseen.
Onneksi meillä ei ole natseja. On vain kansallismielisiä keppostelijoita katutempauksineen.
uutiskirje 
