Helsingillä on kaupungin omista sairaaloista ja vanhuspalveluista vastaava sosiaali- ja terveysvirasto. Vaikka palvelujen päätösvalta ja niihin käytettävä kaupungin raha on jo yhdistetty virastossa erilliseen osastoon, eivät vanhuspalvelun hienot tavoitteet toteudu käytännössä. Useimmat kotonaan asuvat vanhukset ja heidän läheisensä joutuvat ostamaan vanhuksen toimintakykyä tukevia kotipalveluja yksityisiltä tuottajilta.
Huonokuntoisen kotona käy eri tuottajien siivoojia, ruuan tuojia ja lähihoitajia. Kaupungin kotipalvelun ohjaajien pitäisi pystyä sovittamaan suuren asiakaskuntansa kirjavaa toimenpidevalikoimaa vanhusten ja heidän mahdollisten läheistensä tueksi.
Helsingissä oikeutta kotonaan asumiseen tulkitaan lähes aina pakkona.
Kotihoitoa pidetään vanhuspalvelulaissakin ensisijaisena hoitomuotona, mutta Helsingissä oikeutta kotonaan asumiseen tulkitaan lähes aina pakkona.
Kun 98-vuotias muistamaton mummo tai pappa saa keuhkokuumeen tai muita tiivistä sairaanhoitoa vaativia vaivoja, hänet viedään kyllä sairaalaan ja tauti lääkitään pois. Sitten hänet kuskataan takaisin kotiinsa, jossa erilaiset työntekijät käyvät tiukkojen aikataulujensa puitteissa tekemässä hoitosuunnitelmassa tarkkaan rajattuja töitä.
Jos sairaus edellyttää leikkauksia tai muita raskaampia toimenpiteitä HYKS:issä, vanhus siirretään sieltä usein vielä erilliseen kuntoutukseen kaupungin sairaalaan tai vanhainkotiin odottamaan kotiin passitusta. Sairaalassa ja kotihoidossa vanhuksen kuntoutus on hyvin vähäistä.
Sairastaminen on huonokuntoiselle ihmisille kovaa työtä, jossa pitää aina olla valmiina siirtymään paikasta toiseen jonkun ulkopuolisen päätöksellä. Muistihäiriöisille ja muistamattomille työntekijöiden ja ympäristön jatkuva vaihtuminen ovat raskaita kokemuksia. Samoin masentuneille ja muista mielen sairauksista kärsiville.
Ympärivuorokautiseen hoivakotiin tai palvelutaloon pääsemisessä kaupunki auttaa vain heitä, joiden kotihoidossa selviytyminen on epäonnistunut perusteellisesti tai moneen kertaan. Päätökset selviytymättömyydestä ja sijoituspaikasta tehdään keskitetysti ja arviointi kestää niin kauan, että suurta osaa systeemin läpi selvinneistä ei voidakaan enää siirtää pois sairaalasta. Siellä monisairas odottaa monen hengen huoneessa muka tilapäisesti, mutta todellisuudessa lopullista ratkaisua eli kuolemaa.
Sairaalassa samoin kuin hoivalaitoksissa, palvelutaloissa ja kotihoidossa on liian vähän henkilökuntaa huolehtimaan monipuolista hoivaa tarvitsevista. Siirtely ei ratkaise henkilöstöpulaa tai turvaa huolenpitoa, vaan lisää ongelmia.
Jatkuva paikasta toiseen siirtely ja sen vaatima arviointi pitää lopettaa. Vanhuspalvelun työvoima pitää keskittää monipuoliseen kotipalveluun ja palveluasumiseen. Huolenpitoa tarvitsevien vanhusten on saatava viettää viimeiset vuotensa kodinomaisesti ja nykyistä turvallisemmin kummassa hoitomuodossa tahansa.
Helsingin terveysasemat pitää muuttaa paikallisiksi sosiaali- ja terveysasemiksi, jotka tarjoavat peruspalvelut sekä omassa asunnossaan että alueen palvelutaloissa asuville.
Näiden peruspalvelujen ja kaupungin kahden päivystyssairaalan lisäksi lisäksi tarvitaan joitain keskitettyjä palveluja koko kaupunkia tai muutamaa suuraluetta varten. Niiden työntekijöiden pitää pystyä huolehtimaan vanhusten koteihin ja palvelutaloihin tarvittavista liikkuvista päivystys- tai erityispalveluista. Tavoitteena on estää tilanteet, joissa palvelutalon tai kotihoidon työntekijät joutuvat lähettämään vanhukset tutkimuksiin tai hoitoihin, jotka voidaan tehdä kotonakin.
Vanhuksia ei saa pakottaa jäämään kotihoidon varaan, jos he kärsivät yksinäisyydestä ja ahdistuvat, vaikka he osaisivatkin huolehtia syömisistään ja hygieniastaan.
Ympärivuorokautiseen palvelutaloon on päästävä muidenkin kuin täysin dementoituneiden tai jatkuvasti karkailevien. Palvelutalossa fyysisesti hyväkuntoisempi vanhus voi kuntoutua huolehtimaan itsestään ja osallistua toistenkin asukkaiden tukemiseen. Silloin hän saattaa selviytyä vähemmällä ulkopuolisella avulla kuin jos hänet passitetaan takaisin tavalliseen asuntoon, jossa häntä taas odottaa yksinäisyys ja ahdistus.
Kaupungin tuella palveluasumiseen muuttamisen edellytyksenä voisi olla entisestä asunnosta luopuminen. Se auttaisi sukulaisia tai muita asuntoa tarvitsevia asuntopulassa ja samalla huolenpitoa tarvitseva vanhus saisi oikeuden hänelle sopivaan yhteisölliseen asumismuotoon.
uutiskirje 