Pontus Purokurun Kapitalismin sanakirjan esittely (Viikkolehti 30.5.) antaa aiheen muutamaan sivuhuomautukseen.
Oli varmasti kohtalaisen oikein todeta, että ”sanakirja osoittaa, ettei kukaan tiedä mitä kapitalismi on”, eivät ainakaan useimmat sanaa ahkerasti käyttävät. Ilmeisesti eivät oikein sanakirjan tekijätkään. Siihenkö Purokuru halusi viitata? Kirjasta puuttuu hakusana ”kapitalismi”.
Teppo Eskelisen lausumaan huhtikuisessa sosiaalifoorumissa viitaten Purokuru on antanut jutulleen otsikon ”Kapitalismi ei ole mikään kotitalous”. Miten kapitalismi sitten eroaa kotitaloudesta?
Poliittisena aatteena sosialismi pohjautuu ihmisten tasa-arvoon.
Karl Marxin popularisoimia formuloita käyttäen voidaan sanoa, että kapitalismia on R–T–R’, eli rahan vaihtaminen tavaraan ja sen (eli siis valmistetun tuotteen tai palvelun) myyminen tarkoituksella saada enemmän rahaa (ts. sijoitettu pääoma lisättynä voitolla). Vielä yksinkertaisempi kapitalistinen formula on R–R’, eli rahan lainaaminen tai sijoittaminen tarkoituksella saada sijoitetulle pääomalle tuottoa (korko, osinko, arvopaperin myyntituotto).
Markkinatalous (jota sitäkään hakusanaa sanakirjassa ei ole) toimii formulan T–R–T ilmaisemalla tavalla. Tämä koskee sekä yrittäjiä että työntekijöitä. Työntekijöiden alkuperäinen tavara on tässä formulassa heidän työvoimansa. Kotitalous toimii formulassa R–T. Sillä on kulutusta varten tietty määrä tuloja R, ja haasteena on niiden käyttäminen siten, että hankittavat tuotteet ja palvelut T tarjoavat mahdollisimman suuren tarpeiden tyydytyksen. Kotitalous siis tähtää suuriin käyttöarvoihin, kapitalismissa kiinnostus kohdistuu vaihtoarvoihin.
Purokuru sanoo, että käsite kommunismi on määritelty sanakirjassa antropologi David Graeberiä seuraten. Niinpä. Tai Karl Maxia seuraten, lisään! Kummankaan nimeä ei kuitenkaan mainita määrittelytekstissä. Graeberin käyttämänä käsite tulee ymmärrettäväksi asiayhteydessä hänen kirjassaan Dept – The First 5000 Years ja sama koskee Marxin tekstejä.
Asian tekee kuitenkin ongelmalliseksi se, että kommunismin käsitteen operatiiviseksi määritelmäksi on Neuvostoliiton ja neuvostomallisen hallinnon seitsemän vuosikymmenen historian seurauksena iskostunut kaikkialla maailmassa käsitys, että kommunismilla tarkoitetaan yksipuoluediktatuuria ja valtiojohtoista suunnitelmataloutta, joiden ylläpitämiseksi tarvittiin ennen näkemätön määrä propagandaa, sanojen merkityksen vääristelyä, toisinajattelijoiden vainoa ja vankileirejä.
Sanakirja taitaa siis irrota realiteeteista yrittäessään antaa haluttavan merkityksen sanalle, joka kaikkialla on useimmille ihmisille kohonnut symbolisoimaan kaikkein ei-toivotuinta yhteiskunnallista järjestystä, mahdollisesti Kiinaa ja joitakin pienempiä alueita lukuun ottamatta. Jään ihmettelemään, miksi Purokuru pitää tekstiä yhtenä kirjan parhaista. Minusta se on kirjan pohjanoteeraus, jonka kanssa kilpailee vain se, että seuraava hakusana ”Konservatiivisuus” kuitataan viittaamalla liberalismiin.
Hakusanaa ”Sosialismi” kirjassa ei myöskään ole. Edellä esiteltyjä formuloita hyväksi käyttäen sen voisi määritellä yhtäältä pyrkimykseksi turvata kotitalouksille ja kuluttajille mahdollisimman suuri ostovoima transaktiossa T–R, eli muutettaessa työvoimaa rahaksi. Laajemman yhteiskuntapolitiikan alueella sosialismi pyrkii siihen, että ihmisten pääomatulot R–T–R’ tai R–R’ eivät kasva kohtuuttomiksi ihmisten työtulojen T–R ja julkisen vallan kustantamien palvelujen V–P kustannuksella. Viimeksi mainitussa formulassa V tietysti tarkoittaa verotusta ja P kansalaisille tarjottuja palveluja.
Poliittisena aatteena sosialismi pohjautuu ihmisten tasa-arvoon ja keskinäiseen solidaarisuuteen. Uskoakseni käytännöllistä poliittista viisautta on juuri sosialistiseen yhteiskuntapolitiikkaan panostaminen ja kommunismin käsitteen erilaisten merkityksien avaamisen jättäminen yksinomaan poliittiselle historialle.
Juttunsa lopussa Purokuru suosittelee Ha-Joon Changin kirjaa 23 tosiasiaa kapitalismista. Niiden perusteella kapitalismia voisi luonnehtia myös kirosanaksi.
uutiskirje 
