Markku Kuisma esitteli vuonna 2010 kirjassaan Rosvoparonien paluu huomion, josta on tänä vuonna puhuttu maailmalla Thomas Pikettyn ansiosta: 1900-luvun hyvinvointikapitalismin aika on ohi. Nyt palataan kovaa vauhtia 1800-luvun ”rosvoparonien” ja muiden pääoman omistajien valta-aikaan, jossa tulo- ja varallisuuserot ovat räikeitä.
Muutenkin nykyhetki muistuttaa Kuisman mukaan 1800-luvun lopun tilannetta, josta puhutaan ensimmäisen suuren globalisaation ja Euroopan integraation aikana. Molemmissa on kyse pääoman vapauden ajasta, ja molempia leimaa samanlainen julkinen retoriikka.
Helsingin yliopiston Suomen ja pohjoismaiden historian professorina toimiva Kuisma määrittelee työkseen juuri kapitalismin tutkimuksen. Historioitsijaa kiinnostavat käsitteen määrittelyä enemmän kapitalismin ilmenemismuodot ja vaikutukset eri aikoina.
Nyt palataan kovaa vauhtia 1800-luvun ”rosvoparonien” ja muiden pääoman omistajien valta-aikaan, jossa tulo- ja varallisuuserot ovat räikeitä.
Talouden historia on muutakin kuin taloutta
Kun Kuismalle esittää kysymyksiä kapitalismin historiasta, vastauksena on maasta toiseen polveileva luento. Yritetään tiivistää: Pohjois-Italiassa syntyi 1400-luvulla kapitalismille tyypillistä kansainvälistä kauppa- ja pankkitoimintaa. Samaan aikaan löytöretket laajensivat kaupan piiriä.
Italiasta kapitalismin kehityksen painopiste siirtyi vähitellen 1600-luvulla Euroopan Atlantin rannikoille, erityisesti Amsterdamiin, joka nousi mahtiporvariston pyörittämäksi metropoliksi. Tässä vaiheessa ruotsalaiset ja suomalaiset rannikkoalueet kytkettiin kansainväliseen kauppakapitalismiin.
Hollannin ja Englannin kauppa- ja sotalaivastojen rakentaminen tuotti kysyntää Suomessa asti. Rantakaupungeissa välitettiin maailmalle maaseudun tuottamaa tervaa ja rakennettiin laivoja, jotka ovat molemmat hyviä esimerkkejä kapitalismin kansainvälisestä luonteesta.
Terva toimii esimerkkinä siitäkin, miten kapitalismiin liittyy markkinoiden lisäksi pakkosuhteita. Tervasta nimittäin maksettiin tuottajille keskimäärin niin vähän, ettei se juuri houkutellut töihin. Valtio kuitenkin tarvitsi rahatuloja armeijaansa varten, ja tulonlisäyksen keinoksi keksittiin rahaverojen nostaminen.
Verotus tuotti talonpoikaistolle pakon hankkia rahatuloja sen verran, että veroista selvittiin. Tämä oli merkittävä syy siihen, että talonpojat alkoivat polttaa tervaa, ja näin Suomen alueesta tuli kansainvälisesti merkittävä tervan tuottaja.
Taustalla sotalaivat ja siirtokunnat
Kuisman mukaan kapitalismi ei määrity vapaan kilpailun kautta.
– Voi olla kapitalismia, jossa valtio pitää huolen vapaasta kilpailusta, mutta se on poliittisen sääntelyn tulosta.
Kun puhutaan kapitalismista, ei siis pidä puhua vain markkinoista tai taloudesta. Kapitalismiin kuuluvat myös valtio ja sotavoimat.
– Yksi naivi selitysmalli kapitalismin synnystä on, että Englanti ryhtyi vapaakauppaan ja kapitalismi pääsi sen vuoksi siellä vahvaksi. Englannin nousu oli kuitenkin hyvin paljon sotalaivaston ja siirtokuntien ansiota.
Englannissa valtio tuki kauppakomppanioita ja erilaisia monopoleja sekä suojeli omaa tuotantoaan tullipolitiikalla. Kilpailijat pidettiin kurissa sotalaivastolla. Vasta vahvistuttuaan riittävästi Englanti alkoi avata markkinoitaan ja ajaa vapaakauppaa.
1700-luvulla Lontoo otti Amsterdamin paikan hallitsevana metropolina, jota vahvisti 1800-luvulla käyttöönotettu teknologia kehruujennyineen ja höyrykoneineen. Kapitalismin pyörät saivat lisää vauhtia.
Sama kehitys käytiin Suomessa pitkälti sahateollisuuden voimalla: ensin tänne tuotiin vesivoimalla toimivia sahoja, sitten höyrysahat avasivat kasvun portit ja vapautti metsäteollisuuden koskipaikoista.
Nyt tulo- ja varallisuuserot ympäri maailmaa ovat kasvussa. Suomi seuraa taas samaa 1800-lukulaista kehitystä, joskin jälleen kerran kapitalismin edelläkävijöitä hitaammin.