Viimeinen sana
Kuusi vuotta ja kaksi kuukautta on pitkä aika – tai miten sen nyt ottaa. Ainakin moni asia on siinä ajassa muuttunut.
Aloitin Kansan Uutisten päätoimittajana marraskuun alussa 2008. Pesti päättyi uuden vuoden käynnistyessä. Ihan vielä ei kuitenkaan ole hyvästijätön aika. Kokonaan eläkkeelle jään vasta syyskuun alussa, ja työpäivät loppuvat kesäkuussa.
Kaikkiaan olen ollut yli 40 vuotta toimittajan ammatissa viidellä eri vuosikymmenellä. Sinä aikana olen saanut kokea alan rajun murroksen, joka on heilutellut monin tavoin myös Kansan Uutisia. Lehti ilmestyi seitsemänä päivänä ja sillä oli oma paino, kun ensi kerran Lehtitalon oven avasin Kotkankadulla. Nytkin tehdään uutisia seitsemänä päivänä, mutta verkkolehteen, jota pyöritetään pääosin tästä kerran viikossa ilmestyvästä paperisesta lehdestä saatavilla rahoilla.
Kaikkia ei koskaan voi tyydyttää yhtä aikaa.
Kun tein ensimmäisen KU:n juttuni kesätoimittajana toukokuussa 1974, kirjapainossa porisivat vielä latojien lyijypadat. Nyt juttu vilahtaa verkkoon napin painalluksella muutamassa sekunnissa – ilman ympäristöhaittoja.
Aloitin muuten KU:n juttujen teon haastattelemalla eduskuntatalon edessä eläkeläisiä, jotka olivat kokoontuneet suurmielenosoitukseen. Tuhannet eläkeläiset kiersivät eduskuntataloa ja vaativat eläkkeisiinsä korotusta. Jotenkin tuntuu tutulta.
Uutisfriikkinä olen ollut ihanneammatissa. Kansan Uutisissa vuosikymmenten saatossa olen saanut olla niin uutis-, kunnallis- kuin politiikan toimittajana, urheilun iltamiehenä, toimitussihteerinä, uutis- ja toimituspäällikkönä sekä päätoimittajana. Välillä tein kymmenen vuoden loikan päätoimittajaksi Demokraattiseen lehdistöpalveluun.
Kuuden vuoden aikana suurin muutos on tapahtunut siinä, että digitaalinen media, älypuhelimet ja tabletit ovat lyöneet itsensä todella läpi.
Samalla ovat lisääntyneet painettujen lehtien ongelmat, joita talouslama ja valtiovalta ovat vain jyrkentäneet.
Pari kuukautta sen jälkeen, kun aloitin päätoimittajana, julkaisimme ensimmäisen version KU:n verkkolehdestä. Aloitimme nollasta ja nyt käyntejä verkkolehdessämme on kuukausittain reilut 300 000, joista uniikkeja kävijöitä on noin 170 000. Verkkolehden kehitystyö on jatkuva prosessi – eli perästä kuuluu.
Vuosien mittaan olen saanut kaikenlaista palautetta. Kiitos niistä! Jotkut ovat kehuneet ja toiset haukkuneet. Niin pitää ollakin. Usein kritiikki on ollut paikallaan ja asioitahan voidaan katsoa monesta eri näkökulmasta.
Kriittinen palaute pitää varpaillaan, mutta se kertoo samalla myös siitä, että arvostelija ei ole välinpitämätön. Kaikkia ei myöskään koskaan voi tyydyttää yhtä aikaa.
Vaikka Kansan Uutiset on Vasemmistoliiton äänenkannattaja, lehdessä on käsitelty monipuolisesti hyvinkin erilaisia ajankohtaisia aiheita. Lehti määrittelee itsenäisesti linjansa. Puolueen johto ja muutkin vastuullisilla paikoilla olevat ovat sietäneet tekemisiämme silloinkin, kun ne eivät ole heitä miellyttäneet. En ole kokenut komentelua.
Avoimessa keskustelussa tapahtuu välillä toki ylilyöntejä, mutta se on osa sitä hintaa, mikä avoimuudesta joudutaan demokratiassa maksamaan. Avointa – ja välillä kipakkaakin – keskustelua tarvitaan myös vasemmiston tulevaisuudesta ja politiikan sisällöistä.
Kansan Uutiset on ollut yksi foorumi uusille ajatuksille. Olen edelleen samaa mieltä, mitä totesin reilut kuusi vuotta sitten tällä samalla palstalla: ”Uudet ajatukset ja ratkaisuvaihtoehdot eivät synny umpiossa. Ehdottoman samanmieliset rakentavat helposti ympärillään olevaa aitaa aina vain korkeammaksi niin, etteivät he lopulta enää itsekään pääse leiristään ulos.”
”Journalismi myös elää ristiriidoista, konflikteista ja vastakkaisasetteluista eikä niitä pidä kavahtaa eikä tietoisesti pyrkiä estämään. Niiden kanssa vain opittava elämään.”
Nyt on kiitoksen paikka. En olisi tässä talossa pysynyt näin kauan ilman loistavia työtovereita ketään erikseen esiin nostamatta. Kiitos jokaiselle yhdessä ja kaikille erikseen – myös hienolle avustajakaartille!
Suurin kiitos kuuluu kuitenkin lukijoille, jotka pitävät lehden pystyssä. Jokainen päivä pitää muistaa alkeistotuus, että lukijoita varten me lehteä teemme ja ilman heitä sitä ei olisi olemassa!
uutiskirje 