Viimeinen sana
Satiirilehti Charlie Hebdonia vastaan Pariisissa tehty hyökkäys järkytti syvästi. Kylmäverisesti suunniteltu terrori-isku satiirilehteen oli hyökkäys demokratiaa ja sananvapautta vastaan.
Tapa, jolla se tehtiin, oli tarkasti suunniteltu. Arkinen toimituskokous muuttui verilöylyksi, jossa tapettiin lehden keskeiset tekijät. Hyökkääjät halusivat pistää lehden polvilleen, tuhota sen. Tekijät hakivat myös maksimaalista julkisuutta asialleen.
Iskun kohdennus oli valittu taiten. Lehteä vastaan kohdennetulla iskulla haluttiin vaientaa kriittiset äänet, lietsoa pelon ilmapiiriä, mutta samalla hyökätä myös koko demokraattista yhteiskuntaa vastaan. Ranskassa varauduttiin välittömästi uusien iskujen mahdollisuuteen. Väistämättä kysytään, voiko terrorihyökkäyksiä tapahtua myös muualla Euroopassa, jopa Suomessa.
Terroristit käyvät myös psykologista sotaa, jolla media, poliitikot, taiteilijat ja muut kriitikot yritetään saada varomaan sanojaan ja ilmaisuaan, luomaan itsesensuuria.
Äärimmäiset terroristihyökkäykset ovat olleet harvinaisia. Niiden voima – kuten tekijät tavoittelevatkin – on niiden tarkassa kohdentamisessa ja yleisessä pelon lietsonnassa. Ne luovat vihan, kyräilyn ja epäluulon ilmapiiriä. Terroristit käyvät myös psykologista sotaa, jolla media, poliitikot, taiteilijat ja muut kriitikot yritetään saada varomaan sanojaan ja ilmaisuaan, luomaan itsesensuuria.
Tähän ei tule alistua. Demokratiasta ja sananvapaudesta on pidettävä kiinni tinkimättömästi. Demokratiassa tulee olla aina paikkansa satiirille ja muille ilmaisumuodoille, jotka eivät välttämättä miellytä aina kaikkia kansalaisia.
Pelolle ei tule antaa valtaa, kuten kymmenet tuhannet ranskalaiset ja kymmenet tuhannet ihmiset Euroopan eri kaupungeissa osoittivat välittömästi lähtemällä rohkeasti kaduille Je suis Charlie -iskulauseiden kanssa puolustamaan sananvapautta ja demokratiaa.
Islamilaisuuden ja terroritekojen välille ei saa vetää yhtäläisyysmerkkejä. Vaarana on, että oikeistopopulistit tekevät hyökkäyksestä oman maahanmuuttajavastaisen politiikkansa polttoainetta. Ranskassa tämä pelko on erityisen suuri Marine Le Penin johtaman Kansallisen rintaman vuoksi. Sen kannatus on ollut muutoinkin kasvussa.
Terrorismin uhkaa ja laajuutta ei tule liioitella, mutta ei myöskään vähätellä. Ylilyönnit johtavat helposti yksilönvapauksien rajoittamiseen. Tämän tyyppiset iskut ovat aiemminkin vahvistaneet vaatimuksia yksilönvapauksien rajoittamisesta ja lisänneet kontrollia. Asioita on ratkottava politiikan eikä väkivallan keinoin.
Tarkoitukseni oli – ennen Ranskassa tapahtunutta terrori-iskua – kirjoittaa uutena päätoimittajana Kansan Uutisten tulevaisuudesta. Moni on kysynyt minulta, että tuleeko suuri lehtiuudistus. Ei tule, sillä uskon enemmän pitkäjänteiseen työhön kuin torvet soiden toteutettuihin uudistuksiin.
Kansan Uutisten Viikkolehdessä ja Verkkolehdessä on tehty hyvää, itsenäistä journalismia. Lehdessä on puolustettu demokratiaa, ihmisoikeuksia ja sananvapautta. Tästä on hyvä jatkaa.
Olen ylpeä, että minut on valittu lehden päätoimittajaksi. Lähdin Kansan Uutisista Ydin-lehteen 80-luvun lopulla. Palaan monta kokemusta viisaampana takaisin. Vanha rakkauteni journalismiin on elänyt aktiivipoliitikon vuosieni ajan.
Kansan Uutisten Viikkolehden ja Verkkolehden lukijat ovat vasemmistoliiton jäseniä, kannattajia ja muita yhteiskunnasta laajasti kiinnostuneista. He odottavat Kansan Uutisilta uutta tietoa, näkemyksiä ja vaihtoehtoisia näkökulmia poliittisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Lukijat haluavat syventää tietoaan ajankohtaisista asioista ja lukea yhteiskunnallisten vaikuttajien ajatuksia.
Lukijoille poliittinen lehti on kumppani. Tätä kumppanuutta haluan rakentaa yhteistyössä lukijoiden kanssa.
uutiskirje 
