Ruotsalaisille kallonmittaajille suomalaiset olivat rotujen pohjasakkaa

Uutisista näkyy, että väkivaltainen äärioikeistolainen liikehdintä on yleistynyt Ruotsissa. Uutiset eivät kuitenkaan kerro, kuinka syvälle rasismi ja vähemmistöjen syrjintä porautuvat maan historiassa.

Kulttuuriantropologi Tapio Tamminen taustoittaa kirjassaan Kansankodin pimeämpi puoli eurooppalaisen äärioikeiston nousua Ruotsin historian kautta. Vedenjakajana on Suomen menettäminen Venäjälle 1800-luvun alussa. Siitä lähtien Ruotsissa alettiin tuottaa ajattelua, jossa yhdeksi eliöksi kuviteltu kansa yhdistyy kulttuuriseen ja rodulliseen ylemmyydentuntoon.

Kirjan keskeinen juonne on kuvaus kansankoti-ajattelun kytkeytymisestä rotuoppeihin ja väestönjalostukseen. Esimerkiksi hyvinvointivaltion isänä tunnettu Gunnar Myrdal kannatti puolisonsa Alvan kanssa eugeniikkaa ja pakkosterilisaatiota.

Myrdalien ajattelussa ei ollut kyse rotujen välisestä erottelusta, vaan lasten syntyminen kaikille “kelvottomille” vanhemmille oli estettävä. Erityisesti ”imbesillit” oli sterilisoitava.

Ruotsissa säädettiin vuonna 1935 laki, jonka mukaan potilas voitiin pakkosterilisoida, jos kyseessä oli vakava mielisairaus, heikkomielisyys tai huono geeniperimä. Sterilisaatio oli mahdollista myös “epäsosiaalisen elämäntavan” perusteella.

Hyvinvointivaltio ei ollut kaikille

Ruotsissa harjoitettua rotu- ja perinnöllisyyspolitiikkaa on joskus kutsuttu ”sosiaalidemokraattiseksi eugeniikaksi”. Lähes kaikki Ruotsin puolueet kuitenkin hyväksyivät pakkosterilointilait varauksetta. Niitä vastustivat vain kommunistit ja demareiden vasemmistosiipi. Kun perimän vaalimisesta tehtiin uutta lakia vuonna 1941, syrjivä puhe oli vielä suorempaa.

– Luulen, että on parempi mennä vähän liian pitkälle kuin ottaa riski epäkelpojen ja heikkomielisten jälkeläisten saattamisesta maailmaan, kommentoi sosiaalidemokraattien kansanedustaja Karl Johan Olsson.

Vielä vuonna 1975 Ruotsissa steriloitiin 1 028 henkilöä. Yhteensä vuosina 1935–1975 steriloituja oli 63 000. Suurin ryhmä muodostui kouluttamattomista ja huonosti koulutetuista työläisistä vaimoineen.

Ruotsin rasismin historia on hyvin yläluokkaista. Professorit ja kulttuuritoimijat satuilivat rotuteorioita, ja historioitsijat ja runoilijat keksivät päistään nationalistisia myyttejä.

Rodun tilalle kulttuuriset lokerot

Suurena linjana Tammisen kirjassa on siirtymä kulttuuriseen rasismiin, jossa vaalitaan rodun sijaan kulttuurista puhtautta. Uuden rasismin mukaan kaikilla on oikeus elää, kunhan elävät omissa kulttuurisissa lokeroissaan tai sulautuvat täysin valtakulttuurin normeihin.

– Kulttuurinen puhtaus tarkoittaa valkoisessa nationalismissa paluuta myyttiseen aikaan, jolloin kansakunta oli mahdollisimman puhdas, eli aikaan ennen siirtolaisuutta. Ruotsissa se tarkoittaa kansankodin ensimmäisiä vuosikymmeniä.

Ruotsalainen äärioikeisto on onnistunut nousemaan viime vuosikymmeninä valjastamalla muun muassa maahanmuuton lisääntymisen ja työttömyyden.

Olisiko uusnatsismi menestynyt, vaikka Ruotsi ei olisi alkanut ottaa lisää maahanmuuttajia?

– Ei tiedetä yhtään, mitä olisi tapahtunut toisessa tilanteessa. Vastuu äärinationalismista kuuluu kuitenkin kiihkoilijoille. Suomessakin pienellä siirtolaismäärällä äärioikeisto on saanut ison ongelman kehitettyä maahanmuuton ympärille.

Saamaton ja hidas suomalainen

Suomalaisten rodullinen luokittelu otettiin Ruotsissa käyttöön 1800-luvun lopulla. Monet omaksuivat Ruotsissa diplomaattina neljä vuotta viettäneeltä rotutieteilijä Arthur de Gobineaulta yleisen käsityksen, jonka mukaan suomalaiset olivat rodullista pohjasakkaa.

Lääkäri Gustav Retzius totesi Suomen tutkimusmatkallaan 1873, että tyypillinen suomalainen on ”saamaton ja hidas, raskastekoinen ja kömpelö ruumiinliikkeissään, kaikin tavoin hyvin vanhoillinen”.

Seuraavan askeleen suomalaisten luokittelussa otti Herman Lundborg, josta tuli 1922 Uppsalan uuden rotubiologisen tutkimuslaitoksen johtaja. Instituutti pyrki osoittamaan ruotsalaisten rodullisen puhtauden muun muassa vertailemalla heitä alempiin kansakuntiin.

Lundborgin perustaman laitoksen tutkijat mittailivat saamelaisten ja ”lyhytkalloisten rotuun” kuuluvien suomalaisten päitä vielä 1930-luvun lopulla. Lappilaisten työtuvissa köyhille lapsille opetettiin Lundborgin kirjoista, kuinka rotujen sekoittuminen johtaa rappiollisiin jälkeläisiin.

Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli. Atena 2015. 250 sivua.

Lue Tapio Tammisen koko haastattelu perjantaina 30.1. ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä tai osta näköislehti.