Karheita tarinoita osa 3
Kasvoipa etäällä Pohjois-Pohjanmaalla kaukana suuren maailman melskeistä veljekset Raimo ja Harri. Sukunimen lisäksi veljeksiä yhdisti intohimoinen rahan säästäminen. Yhteisissä lapsuuden leikeissään he usein miettivät, kuinka mahtavaksi säästöpossu pullistuu, kunhan jaksaa oikein ahkerasti säästää.
Hartaan lestadiolaispitäjän kasvatteina veljekset ristivät iltaisin pienet kätösensä pyytäen: Anna Herra sanan säiläs paukkua tajuntaamme niin, että aina ja iankaikkisesti huuliltamme raikuvat sanat: Säästää sinun täytyy, säästää ja lisää kasata! Ei kitisemällä vaan hammasta purren vaikeuksista selvitään.
Jo kansakoulussa Raimo oli erittäin tarkka siitä, että hänellä oli aina omaa rahaa, koska se antoi hänelle riippumattomuuden tunteen. Hän oli ylpeä siitä, että oli nuuka poika ja tuli aina omillaan toimeen. Hän ihmetteli ihmisiä, jotka koko ajan olivat rahapulassa ja lainailemassa rahaa muilta. Hänen ihmeekseen yllättävän hyvätuloisetkin ihmiset saattoivat velkaantua korviaan myöten. Siksi Raimon mielestä kaikkia elämän ilmiöitä tuli tarkastella viileän etäisesti resurssien niukkuuden näkökulmasta. Valtio-opin ja myöhemmin kansantaloustieteen opintonsa Raimo rahoitti kesätöissä sähkötolppiin kiipeävänä apulaisena sähköyhtiössä sekä vähävaraisille opiskelijoille myönnetyillä stipendeillä.
Hän työskenteli Tilastokeskuksessa, kunnes pääsi töihin valtiovarainministeriöön budjettiosaston vanhemmaksi suunnittelijaksi. Lopulta ura urkeni valtiosihteeriksi 12 535 euron kuukausipalkalla, ja näin hänestä tuli korkeimmin palkattu valtion virkamies.
Myös nuoremman veljen Harrin kiintymys rahan säästämiseen säilyi. Ekonomiksi valmistumisensa jälkeen hän työskenteli eri pankeissa korkeissa johtotehtävissä kohoten lopulta kauppakamarin puheenjohtajaksi ja työeläkevakuutusyhtiön toimitusjohtajaksi.
Kuntien palvelurakennetyöryhmässä istunutta Raimo-veljeään pikkuveli Harri neuvoi: ”Esityksen kannattaisi olla niin raju, jotta se olisi riittävän hyvä vesittyneenäkin.”
Raimo tiedosti jo varhain hyvinvointivaltion ongelmat. Kunnat oli valtionosuusuudistuksella saatava katkaisuhoitoon, koska kuntataloudessa liikkui liikaa rahaa, jolla ei ollut isäntää. Myös palveluyrittäjät olivat hyvinvointivaltion panttivankeina.
Raimon mielestä feminiininen hyvinvointivaltio hemmotteli äidillisesti nuoret miehet piloille. Kulutettiin vain holtittomasti vientiteollisuuden isien kotiin tuomaa rahaa. Missä se valtio on tavattavissa, joka pesee, paijaa, vaihtaa vaipat ja hoitaa kaikki hommat puolestamme, Raimo kysyi ja vastasi:
-Valtion tehtävänä on taata yrityksille hyvä hintakilpailukyky, tervettä ja koulutettua työvoimaa sekä hyvät liikenneyhteydet.
Veljesten tunnuslauseena valtion ja kuntien toimintaa kohtaan oli tyly: Tiukka säästökuurilinja olla pitää, muuten ei tule mistään mitään.
Veljensä Raimon tavoin Harri eli säästeliäästi ja maksoi 130 neliön työsuhdeasunnostaan vain 800 euroa kuussa. Näin hänen 487 000 euron perusvuosipalkastaan jäi mukavasti säästöpossuun laitettavaa. Lisäksi Harrin ura sai lisäpotkua, kun hänet valittiin valtion lentoyhtiön ja valtion alkoholiyhtiön hallitusten puheenjohtajaksi. Kyseisten tehtävien hoitamisesta saatavista tuloista säästöpossukin sai osansa.
Solidaarisuudesta muita hallintoneuvostojen sisaria ja veljiä kohtaan Harri pahoitti mielensä, kun naisdemariministeri esti valtio-omisteisen vesivoimalayhtiön hallintoneuvoston puheenjohtajan vuosipalkkion korottamisen 90 000 euroon ja hallitusten jäsenten 45 000 euroon.
Eikä valtion öljy-yhtiön hallituksen puheenjohtajakaan olisi saanut korotuksen jälkeen kuin vaivaiset 84 000 euroa vuodessa ja jäsenet 42 000 euroa. Ja mokomasta summasta kehtasi naisministeri nostaa sellaisen äläkän, vaikka palkkioita ei ollut korotettu seitsemään vuoteen. Harrin mielestä kansainvälisesti toimivissa yrityksissä hallituspalkkioiden pitää olla verrattavissa niiden eurooppalaiseen tasoon.
Se oli Harrista arvostuskysymys, koska useissa yhtiöissä oli jo useita ulkomaisia hallituksen jäseniä. Ja globaali pätevyys tuppaa maksamaan.
-Euroopassa saatetaan ajatella, että ei se taida olla kovin merkittävä talo ja omassa maassakaan arvostettu, kun ei hallitustyöskentelystäkään makseta eurooppalaisessa mittakaavassa kilpailukykyisiä palkkioita.
Harria harmitti tämä outo kitupiikkeilevän pikkumainen säästölinja, joka koituikin sitten turmiolliseksi koko maan kansantaloudelle sekä vienti- ja kilpailukyvylle.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta tarkastellaan absurdilla ohipuhumisella höystettynä.
uutiskirje 