Lähes kaikki EU:n poliittiset päättäjät ovat vakuutelleet, että finanssikriisi on saatu hallintaan ja Eurooppa on valmiina kasvuun. Onko todella näin onnellisesti?
Kasvun vauhdittamiseksi EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esitteli äskettäin parlamentille investointien lisäyspaperin. Sen oli koonnut varakomissaari Jyrki Katainen ja siinä on tarkoitus käyttää kolmen vuoden aikana 315 miljardia euroa infrastruktuuri-investointeihin sekä koulutukseen ja tutkimukseen.
Tämä rahoitetaan hyvin pienellä 21 miljardin EU:n omalla panoksella. Loput aiotaan houkutella Kataisen sanoin: ”yksityisten pääomien vivutuksesta julkisten riskilainojen avulla”.
Yksityistä pääomaa houkutellaan mukaan sillä, että veronmaksajat kärsivät aina mahdolliset luottotappiot ensin, ja vasta sitten sijoittajat.
The Economist -lehti nuiji komission paperin maanrakoon hyvin perustellusti. ”Joutavanpäiväistä, kun Eurooppa palaa”, lehti otsikoi. Paperi on parhaimmillaan älytön, pahimmillaan epärehellinen. Lehden kolumnisti pilkkaa Junckeria ”Euroopan suureksi alkemistiksi”.
Pankit ovat olleet kitsaita luotonannossaan varsinkin pienille yrityksille, mutta varjopankit jakavat rahaa taas kuten ennen finanssikriisiä.
Varjopankit kasvattavat kuplataloutta
Toimittaja Teemu Luukka (HS/ 1.11. 2014) kirjoitti, että niin sanotun varjopankkijärjestelmän koko suhteessa maailmantalouteen on jo lähes yhtä suuri kun vuonna 2007 ennen Yhdysvaltojen finanssikriisistä alkanutta maailmanlaajuista talouskriisiä.
Kriisin keskeinen syy oli liian suureksi kasvanut haavoittuvainen varjopankkitoiminta. Varjopankkeihin kuuluu rahastoja, pääomasijoittajia ja muita yhtiöitä, jotka lainaavat rahaa mm. yrityksille.
Varjopankit eivät kuitenkaan ole juridisesti pankkeja, vaikka ne toimivatkin luotonantajina ja rahan välittäjinä. Siksi ne ovat kaiken valvonnan ulkopuolella.
G20-maiden ylläpitämä finanssimarkkinoiden vakausneuvosto FSB:n mukaan varjopankit voivat olla uhka globaalille finanssijärjestelmälle, koska rahoituksen ketjuttaminen ja arvopapereihin perustuvien monimutkaisten rahoitushäkkyröiden (johdannaiset) rakentaminen hämärtää rahoituksen vastuusuhteita.
Mutkikkaan ketjun päässä voi olla tavallinen asuntovelallinen. Jos asuntovelallisten maksukyky heikkenee, koko rahoitushäkkyrä voi osoittautua mahoksi, kuten Nordean ”merenneito”-johdannaispaperi.
Financial Times uutisoi äskettäin, että FSB:n mukaan varjopankkitoiminta kasvoi vuonna 2013 peräti 5 000 miljardilla dollarilla 75 000 miljardiin dollariin eli lähes 60 000 miljardiin euroon maailman keskeisimmissä talouksissa. Mukana olivat euro-maat ja 25 muuta maata, jotka kattavat 80 prosenttia maailman BKT:sta.
Varjopankkien välittämän rahoituksen määrä on jo 120 prosenttia suhteessa näiden talouksien bruttokansantuotteeseen. Sama suhdeluku oli 123,4 prosenttia vuonna 2007 ennen finanssikriisiä.
Pankkien ns. ”virtuaaliraha” lisääntynyt
Ovatko oikeat pankit ottaneet opiksi taikoessaan rahaa tyhjästä (osittaisvarantojärjestelmä)? Niiden taseet olivat kasvaneet virtuaalirahaa 2-3 kertaa maansa bruttokansantuotteen kokoiseksi.
Vuonna 2009 pankkien taseissa olevien johdannaispaperien eli ”virtuaalirahan” arvo oli 633 251 miljardia dollaria eli yli kymmenen kertaa koko maailman bruttokansantuote.
Vuoden 2014 puolessa välissä se oli jo 691 000 miljardia dollaria, vaikka pankkien pystyssä pitämiseen on pumpattu veronmaksajien rahoja tuhansia miljardeja. Mihin ne tukirahat ovat kadonneet, kun johdannaisten arvoa ei ole alaskirjattu? Islannin pankkikriisin yhteydessä niiden arvosta hävisi 94 %.
EU:n komission tuoreiden laskelmien mukaan finanssikriisin aiheuttama yhteenlaskettu kustannus EU-kansalaisille on ollut 6 000–12 000 miljardia euroa. Toisin sanoen yhden vuoden ajan kaikki työ mitä Euroopassa tehtiin katosi pankkien mustaan aukkoon.
Nyt kun Kreikan valtio kohta tarvitsee kolmannet tukiaiset (nyt jo maksettu 320 mrd €), Kreikan pankkien luottotappiot uhkaavat tartuttaa konkurssiaallon Italian, Kyproksen, Espanjan, Portugalin ja Ranskan pankkeihin.
EU muuttaa pankit velat pääomiksi
Mutta ei hätää – pankkiekonomistit ovat keksineet ongelman ratkaisuun uuden ikiliikkujan. Toimittaja Juha-Pekka Raeste (HS / 28.12. 2014) kirjoitti, että vuoden 2015 alussa aloitti EU:n kriisinratkaisuneuvosto, jonka varapuheenjohtajaksi on valittu suomalainen Timo Löyttyniemi.
Varapuheenjohtajan tehtävänä on johtaa rahastoa, johon euromaiden pankit seuraavan kahdeksan vuoden aikana keräävät 55 miljardia euroa.
Löyttyniemen mukaan pankkien pelastamisvalmiuksiin tuli ”iso muutos”, kun EU:ssa hyväksyttiin niin sanottu bail in –työkalu osana uutta asetusta. Säännös oikeuttaa kriisiviranomaisen muuttamaan pankin velkoja pankin omiksi pääomiksi sen jälkeen kun todetaan, muut pelastustoimet eivät enää auta. Löyttyniemi iloitsi sen olevan mahdollinen työkalu, mitä hän luonnehti huikeaksi.
Eräiden pankkien omia lainoja myydään jo vaihtovelkakirjalainoina niin, että ne muuttuvat ehtojen täyttyessä tiukan paikan tullen pankin omaksi pääomaksi! – siis todellinen silmänkääntötemppu!
Kasvava velka syö tulevaisuuden ostovoimaa
Globaali kansantalouden velka suhteessa maailman bruttokansantuotteeseen on kasvanut 38 prosenttiyksikköä vuodesta 2008 vuoteen 2013.
Kun velkasuhde oli vuosituhannen alussa alle 165 prosenttia, on se nyt noin 215 prosenttia. Luvuissa ei ole mukana finanssialan yhtiöitä (!), koska niistä ei ole saatavissa luotettavaa tietoa.
Jos sekä julkinen että yksityinen sektori pyrkivät vähentämään velkaansa samaan aikaan, se ajaa talouden taantumaan ja kasvattaa edelleen velkasuhdetta.
Hitaan talouskasvun ja kasvavan velan luoma taakka uhkaa ajaa maailmantalouden kohti uutta kriisiä. Näin linjataan International Center for Monetary and Banking Studies -järjestön tuoreessa julkaisussa.
Kun tarkastelee maailman kokonaisvelan määrää, niin tulevakin ostovoima on diskontattu vuosiksi eteenpäin. Kuitenkin ostovoiman kasvu on kaiken kasvun, yrittäjyyden ja uusien työpaikkojen ehdoton edellytys. Työpaikkojen kasvu on kuitenkin vain teoreettista, koska tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat.
Hesarissa ei lueta edes omaa lehteään
Kokoomuksen vapausideologian ajama pääomien vapaus on kääntynyt vapauden irvikuvaksi. Nyt pääoma (pankkiirit) on ottanut demokratiasta (poliitikoista) niskalenkin ja imevät kansalaisilta kaiken ostovoiman pankkien pitämiseksi pystyssä. Tälle kurjistumiskierteelle ei näy loppua.
Jopa valtamedia Helsingin Sanomat ja sen pääkirjoitustoimittajat ja ”oikein” valitut vieraskynäkirjoittajat ovat viimeisten 5-6 vuoden aikana jatkuvasti kirjoittaneet, että ilmassa on ”orastavaa toivoa” ja viimeistään ensi vuoden lopussa talous kääntyy nousuun.
Tarkoitushakuista optimismia on ylläpidetty, vaikka lehden omat toimittajat ovat kertoneet kaikkinaisesta velkojen kasvusta eikä velkojen vähenemisestä tai pankkien taseiden alaskirjauksista.
Ennustin nykyisen finanssikriisin keston todennäköisesti väärin (KU/VL 23.1. 2009). Sanoin sen kestävän ainakin kymmenen vuotta. Perustelin sen kestoa tuolloin, että milloinkaan aikaisemmin maailma ei ole ollut hiusrajaansa myöten veloissa laman alkaessa. Finanssinero Björn Wahlroos ennusti ”taantuman” loppuvan jo vuoden 2009 syksyllä.
Nyt parannan mielipidettäni ja ennustan, että kymmenen vuotta ei taida ihan riittää.
uutiskirje 