Myös rakkauden tähden tänne tullaan

Toimittaja Anni Valtonen ja valokuvaaja Milka Alanen ovat tehneet heidän omiin ja kahdentoista perheen kokemuksiin pohjautuvan, tärkeän, keskustelua herättävän ja kauniin kirjan Uusia suomalaisia (Like 2014). Maahanmuuttoon liittyvä negatiivinen debatti ja asenteet saivat Valtosen tarttumaan aiheeseen positiivisessa kontekstissa. Kirjan yhtenä funktiona on hälventää luutuneita ennakkoluuloja ja kiristyneitä asenteita maahanmuuttajia kohtaan.

– Koin, että maahanmuutosta on puhuttu aivan liian kauan vain kielteiseen sävyyn tyyliin ”maahanmuutto on ongelma ja maahanmuuttajat rasite”. Keskustelu junnaa pakolaispolitiikan ympärillä, vaikka pakolaistaustaisia ja turvapaikanhakijoita on Suomessa vain seitsemäsosa kaikista maahanmuuttajista, humaaneista näkökulmistaan ja toimistaan tunnetuksi tullut Valtonen tähdentää.

– Unelmani on, että ihmiset eivät kokisi toisiaan uhkana, vaan kanssakulkijoina. Meissä on erilaisista taustoista huolimatta pohjimmiltaan paljon enemmän yhteistä kuin erilaista. Jos erilaisuutta aletaan pitää uhkana ja erinäköiset ja eri tavalla ajattelevat ihmiset jätetään yhteisön ulkopuolelle, luodaan yhteiskuntaa, jossa kukaan ei voi kokea olevansa turvassa. Maailman historiassa on lukuisia esimerkkejä tästä, aivan viimeaikaisiakin. Koskaan se ei ole johtanut mihinkään hyvään.

Unelmani on, että ihmiset eivät kokisi toisiaan uhkana, vaan kanssakulkijoina.

3 000 avioliittoa vuosittain

Suurin osa Suomessa asuvista ulkomaalaisista on muuttanut tänne rakkauden tähden, perhesyistä. Suomessa solmitaan vuosittain yli 3 000 avioliittoa, joissa toinen puolisoista on suomalainen, toinen ulkomaalainen. Näissä liitoissa suomalaiset puolisot ja heidän perheensä huolehtivat tänne tulijoiden integroitumisesta. Yhteiskunnalle ei ole heistä mitään vaivaa, päinvastoin.

Suomessa asuu noin 100 000 ihmistä, joiden toinen vanhempi on ulkomaalaistaustainen.

Valtonen huomauttaa, että Suomi ja suomalaisuus muuttuvat väistämättä, paluuta entiseen ei ole. Suomalaiset matkustelevat, opiskelevat ja tekevät töitä ulkomailla entistä enemmän. Myös Suomeen muuttaa koko ajan enemmän ulkomaalaisia, useista syistä. Kohtaamiset ovat yhä mahdollisempia.

Anni Valtosen omakohtaiset kokemukset avioliitosta kolumbialaisen nuoruudenrakastetun kanssa ja yhteisten lasten äitinä olivat kirjan lähtökohta, ohjaten koko prosessia.

– Liittoni lasteni kolumbialaissyntyisen isän kanssa kesti 17 vuotta. Tapasimme hyvin nuorina Tampereella. Ex-mieheni opiskeli akateemisen tutkinnon Tampereella ja Helsingissä. Poikamme ovat nyt 11- ja 7-vuotiaat. Appiukkoni oli kotoisin Gabriel García Márquezin synnyinkylän Aracatacan liepeiltä – siis Sadan vuoden yksinäisyyden Macondon kupeesta. Hänen serkkunsa on naimisissa Gabon pikkuveljen kanssa. Pääsin pariin kertaan perheen kanssa Aracatacaan ja tein sieltä juttusarjan Helsingin Sanomille, ex-miniä kertoilee.

– Oma avioeroni kirjan teon keskellä antoi minulle lisää pontta tehdä kirja ja saada se valmiiksi. Kirjan kirjoittamisesta tuli näin ollen myös osa surutyötä. Olen itse osa ilmiötä, niin kuin kirjaan valokuvat ottanut Milka Alanenkin. Emme tarkastele ilmiötä ulko- vaan sisäpuolelta.

Parisuhde yhdistää kaksi kulttuuria

Valtosen ja Alasen teos on kirja paitsi kaksikulttuurisista parisuhteista, myös kirja parisuhteesta.

– Kaikissa parisuhteissa on pohjimmiltaan kyse kahden kulttuurin yhdistämisestä. Kumpikin puoliso tuo suhteeseen oman lapsuudenperheensä kulttuurin, aina ja kaikkialla. Myös naisen ja miehen kulttuurit ovat aina erilaisia ja toimivat joissain suhteissa notkeammin kuin toisissa. Kannamme lapsuutemme roolimalleja mukanamme, teemme valintoja suhteessa niihin, ne ohjaavat toimintaamme.

Palkitun Milka Alasen taiteellisesti kunnianhimoiset kuvat pariskunnista ja heidän lapsistaan ovat herkkiä, kauniita ja puhuttelevia. Ne kertovat läheisyydestä, ja halusta päästä toista lähelle.

Liitoissa muunmaalaisen kanssa on omat pulmansa, mutta ne tuovat elämään myös paljon rikkautta ja elämää sulostuttavia asioita.

– Kumpikin saa elämäänsä uuden ikkunan, josta aukeaa toisenlainen maailma. Kumpikin saa mahdollisuuden tarkastella totuttuja katsantokantoja ihan uudesta kulmasta – hyvässä ja pahassa. Voi luoda nahkansa uudelleen, omaksua identiteettiinsä uusia asioita. Päästää irti sellaisista asioista, joista ei omassa kulttuurissaan pidä.

Yleensä kaksikulttuurisissa perheissä puhutaan ainakin kahta kieltä. Toinen kieli tuo elämään myös paljon henkistä liikkumavaraa. Kaksikieliset lapset hyötyvät juuri tästä – voivat omaksua molempien vanhempien kielestä ja kulttuurista identiteettinsä osia.

Ei turhia kuorrutuksia

Negatiivisen puheen ohella maahanmuuttajien tarinoita usein kuorrutetaan eksotiikalla.

– En kokenut kirjoittavani mitään kuorrutuksia. Halusin nimenomaan kertoa näiden perheiden tavallisuudesta ja yleisyydestä. Se, etten käsittele kaikkein hankalimpia kaksikulttuuristen liittojen ongelmia rajautui kirjasta pois siksi, että halusin kirjoittaa ennen kaikkea onnistumisista. Se oli journalistinen lähtökohtani ja missioni – vaikka niin suuri osa kaksikulttuurisista liitoista päätyykin eroon. Myös me toimittajat olemme vastuussa siitä, millä tavalla ja mistä näkökulmista me ilmiöitä – tässä tapauksessa maahanmuuttoa – tarkastelemme. Eihän suomalaisistakaan perheistä kerrota pelkästään ongelmien – vaikkapa alkoholismin kautta.

Vihapuheelle ei enempää sijaa

Perussuomalaisten julkaisemassa talousohjelmassa halutaan leikata maahanmuuttomenoja 200–300 miljoonaa vuosittain. Heiltä ja muilta maahanmuuttovastaisilta ryhmittymiltä unohtuu pahan kerran se, kuinka monimuotoista maahanmuutto on.

– Siksi kirjani on olemassa. Jokaisella ihmisellä on lupa ajatella niin kuin ajattelee. Eri asia on tietenkin se, mitä sanoo ääneen. Toivon, että vihapuhe ei saisi enää yhtään enempää jalansijaa Suomessa, muuten elämästämme tulee täällä turvatonta. Kaikkien Suomessa asuvien pitäisi saada tuntea olevansa tämän yhteiskunnan jäseniä.

Vihapuheen taustalla eivät ole valitettavasti vain pelot, ennakkoluulot tai tietämättömyys. Sieltä kuuluvat äänensävyt, joiden mukaan toiset rodut ovat parempia kuin toiset. Jos tällainen ajattelu saa tilaa yhteiskunnassa, ollaan menossa todella pelottavaan suuntaan.

Nyt juuri on hetki, kun pitäisi luoda siltoja ja ymmärrystä eri ihmisryhmien välille, ei kuiluja. Tehdä tuntematonta tutummaksi, tuoda vieraalta tuntuvia asioita lähelle.

Anni Valtonen työskentelee Kepa ry:n julkaiseman Maailman Kuvalehden toimituspäällikkönä. Lehti on globaaleja kysymyksiä käsittelevä aikakauslehti, jonka tarkoituksena on innostaa suomalaisia toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

– Lehtemme slogan on ”Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan”. Siihen kiteytyy työni ja myös kirjani viesti: maailma muuttuu, tahdoimmepa tai emme – ja sen on myös muututtava. Voimme katsoa ja käsitellä sitä muutosta rakkaudella ja sopeutumalla.

Anni Valtonen & Milka Alanen: Uusia suomalaisia. Like 2014. 168 sivua.