Viimeinen sana
Mitä tiedämme kuplista?
Ainakin niitä syntyy, kun vesi alkaa kiehua. Ne nousevat kattilan pohjalta kohti veden pintaa ja puhkeavat.
Hauskoja kuplia ovat saippuaiset sekä saippuaoopperoita parodioinut tv-sarja Kupla. Rentouttavia kuplia taas napsauteltavat kuplamuovit ja kuplivat juomat.
Kupla-puhe arvottaa toiset kansan edustajiksi, toiset kuplassaan leijaileviksi.
Ahdistavia sellaiset, joihin tulee määritellyksi muiden taholta, vaikkei itse koe kuplaa omakseen.
Myös otsassa sijaitseva kupla saattaa pidemmän päälle alkaa piinata.
IT-kupla, talouskupla ja asuntokupla puhkesivat ja kestävin kuplista lienee auto, väristä viis.
Soinin kupla puolestaan on Sirpa Ahola-Laurilan kirjoittama teos. Hän kuvaa siinä liittymistään Oulun perussuomalaisiin, jossa hän tapasi värikästä porukkaa.
Yksi miehistä puhui aina B-vitamiinista ja verikokeista, ja toisen mielestä EU oli syyllinen kaikkeen. Hän ei suostunut sanomaan hintoja euroina eikä siirtänyt kelloaan kesä- ja talviaikaan.
Helsingin kaupunginosat muodostavat äänestyskäyttäytymisen perusteella ainakin sinisiä, sini-vihreitä ja punavihreitä kuplia. Muu Suomi näyttäisi olevan apilanlehdenvihreä jättikupla.
Yhdessä kuplassa uskotaan länsimaisen valkoisen heteromiehen olevan syrjitty ja poljettu olento. Toisessa vaaditaan kuolemanrangaistusta raiskaajille. Kolmannessa omaa syntymässä saatua asemaa pidetään omana ansiona.
Neljännessä puhutaan turvapaikkaturisteista, joiden tulva on tulpattava. Samaan aikaan Välimereen hukkuu lapsia.
Harva tunnustaa tai tunnistaa elävänsä kuplassa. Tätä tunnistautumista ja kuplasta ulostuloa on vaadittu nyt erityisesti punavihreiltä.
Heidän pitäisi ”tulla vastaan”, ”olla tuomitsematta” ja ”suvaita, kun kerran kutsuvat itseään suvaitsevaisiksi”.
Puhe ”punavihreän kuplan” katkenneeksi väitetystä yhteydestä ”kansaan” halveksuu kuitenkin sekä punavihreitä että ”kansaa”.
Sillä häivytetään yhteiskunnalliset rakenteet, taloudellinen epätasa-arvo ja poliittiset näkemykset ja latistetaan ne latte-kahviksi, Punavuoren punaviiniksi ja pullon suusta hörppäämiseksi vaalivalvojaisissa.
Kuin kyse olisi vain kevyistä elämäntapaeroista eikä esimerkiksi siitä, millä tavoin suhtaudutaan ihmisoikeuksiin, työntekijän oikeuksiin tai vaikkapa TTIP-sopimukseen.
Kupla-puhe myös arvottaa toiset kansan edustajiksi, toiset kuplassaan leijaileviksi.
Jos minua punavihermädättäjäksi tai kukkahattufeministiksi kutsuva opiskelisi perusasiat haukkumistaan aatteista, voisivat pelot hälvetä. Seuraavaksi voisi keskittyä asioihin sen sijaan, että taivastellaan yhden näyttelijän lausumisia.
Koska uskon kulttuurin ja kuvittelemisen voimaan, olen Krista Kososen tavoin huolissani siitä, miten kulttuurille käy tulevalla hallituskaudella. Näivetetäänkö kirjastot, lopetetaanko apurahat, keskeytyvätkö meneillään olevat projektit?
Eläytyminen toisen ihmisen asemaan vaatii kykyä kuvitella.
Mitä on tapahtunut ennen kuin pieni paljasjalkainen ruumis huuhtoutuu turistien täyttämälle hiekkarannalle? Onko se pieni pitänyt äitiään kädestä täpötäydessä veneessä? Onko hän pelännyt? Onko äiti kertonut uudesta, paremmasta elämästä; hetkestä, jolloin pelko loppuu?
Minä en halua puolustella sitä, että kannatan ihmisoikeuksia, julkisia palveluja ja vastustan rasismia. En halua pelätä sanoa olevani feministi enkä kuunnella homovitsejä.
Tänäkin vappuna aion puhaltaa sateenkaarenvärisiä saippuakuplia. Pallo kerrallaan puhallan pelon pois.
uutiskirje 
