Pintaa syvemmältä
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan osaa puhua, ja niin hän puhuukin, melkein joka päivä hän pitää kotimaassaan puheen jossakin, ja tv-kanavat välittävät sen kansalle. Mutta Erdoğan harrastaa myös vaikenemisen politiikkaa – jos vaikenee, ei tarvitse selittää. Tämä pätee myös siihen tukeen, jota Turkki ilmeisesti antoi ääri-islamistisille ryhmille Syyrian sodan aikaisemmassa vaiheessa.
Tuki paljastui varsin konkreettisesti vuoden 2014 tammikuussa, kun santarmit Adanassa (tunnettu Adana kebabista, Turkin maukkaimmasta kebabista) Etelä-Turkissa pysäyttivät seitsemän rekkaa ja halusivat katsoa kuormaa. Rekkojen saattoautosta nousi tiedustelupalvelu MIT:n miehiä, jotka yrittivät kieltää rekkojen tarkastuksen. Santarmit kuitenkin vastasivat saaneensa syyttäjältä määräyksen tarkastuksesta, eivätkä he voi kieltäytyä noudattamasta sitä.
Santarmisto on ollut Turkin asevoimien ”neljäs aselaji”, joka on ylläpitänyt järjestystä maaseudulla. Hallitus pyrkii siirtämään sen sisäministeriön alaisuuteen, mutta siirto on vielä kesken. Turkin varsin harvat liberaalit kannattivat aikaisemmin siirtoa siviilihallinnon alaisuuteen, mutta nykyään he epäröivät.
Syyttäjän määräyksiä noudattaneet santarmit joutuivat syytteeseen maanpetoksesta.
Tämäkin välikohtaus, joka tapahtui kohta lahjontatutkinnan dramaattisen pysäyttämisen jälkeen, osoittaa hallituksen mielivaltaisuuden sille kiusallisissa asioissa. (Tutkinta, joka kohdistui muun muassa eräiden ministerien ja Erdoğanin perheen epäiltyihin lahjontatapauksiin, lopetettiin kovakouraisesti syyttäjien ja poliisien pakkosiirroilla.)
Välikohtaus venähti. Maakunnan kuvernöörikin puuttui siihen hallituksen edustajana, mutta hänkään ei pystynyt estämään santarmeita avaamasta ainakin yhden rekan, jonka kuormassa todettiin olevan raskaita aseita ja ammuksia. Hallitus oli jo ehtinyt ilmoittaa, että saattue oli viemässä humanitaarista apua Syyrian turkmeeneille. Nyt tarkennettiin, että haluttiinkin auttaa turkmeeneja puolustamaan itseään Syyrian rauhattomissa oloissa.
Hallitus katsoi santarmien syyllistyneen maanpetoksen ja antoi pidättää heidät. Heidät haluttiin ensin syytteeseen sotilasoikeuden eteen, mutta sotilassyyttäjät katsoivat santarmien seuranneen lakia ja noudattaneen syyttäjän määräyksiä autojen pysäyttämisestä ja kuormien tutkimisesta.
Tämä ei riittänyt hallitukselle, vaan se määräsi syytteet nostettaviksi eräässä Adanan oikeudessa. Siellä asiaa on käsitelty pitkään ja ilmeisen perusteellisesti. Kaksi viikkoa sitten jatkui syytettyjen kuuleminen. Tiedotusvälineitä kiellettiin viime toukokuussa seuraamasta oikeudenkäyntiä, mutta nyt siinä esitettyjä todistajanlausuntoja ja asiakirjoja on vuotanut julkisuuteen.
Näiden mukaan silloinen pääministeri Erdoğan oli henkilökohtaisesti antanut määräyksen asekuljetuksesta. Kun santarmit pysäyttivät rekat, kuvernööri riensi paikalle ilmoittaen: ”Rekat ovat liikkeellä pääministerin määräyksen mukaisesti, enkä koskaan tule hyväksymään puuttumista niihin, vaikka tämä maksaisi henkeni.”
Oikeudessa esitettyjen todistajalausuntojen mukaan MIT ei ollut ilmoittanut mitään kuljetuksesta etukäteen. Sen sijaan santarmiston tiedustelu oli uskonut, muun muassa puhelinkuuntelun perusteella, että liikkeellä oli aseiden salakuljettajia, jotka olivat viemässä aseita al-Qaidan ryhmille Syyriaan. Eräässä puhelussa kerrottiin huume-erän kuljetuksesta, mutta koska kuljetus tapahtuisi väärään suuntaan, lännestä itään, virkailija ei uskonut siihen. Koska puhelussa myös mainittiin teräskontit, hän arveli, että kyse olisikin aseiden salakuljetuksesta.
Tämän katsottiin vaarantavan Turkin kansallisen turvallisuuden ja siksi annettiin vihje Adanaan. Eikä vihjeessä ollut paljon muuta vikaa kuin se, että toimeksiantaja olikin maan hallitus.
Erdoğan tietenkin raivostui välikohtauksesta ja kutsui siihen osallistuneita santarmeja ”güleniläisten muodostaman rinnakkaishallinnon jäseniksi”. Varsinkin joulukuun lahjontatutkinnan jälkeen Erdoğan on syyttänyt kaikkia toisella tavalla ajattelevia ja toimivia Fethullah Gülenin johtaman liikkeen agenteiksi ja siten myös maanpettureiksi. Maanpaossa elävän Gülenin Hizmet-liike oli aikoinaan Erdoğanin ja hänen AKP-puolueensa tärkein taustavoima, kunnes pääministeri julisti sodan sitä vastaan.
Eräs santarmiston tiedustelu-upseeri kertoi, että hänen saapuessaan paikalle MIT:n edustaja sanoi hänelle: ”Tämä rekka on lastattu täyteen aseita. Jos se avataan, hallitus tulee kaatumaan huomenna, maa tulee järisemään ja maailma tulee täyttymään aseilla.”
Näin ei kuitenkaan käynyt. Turkkilaiset ovat tottuneet siihen, että Erdoğan tekee mitä tahtoo. Hän ja hänen hallituksensa päättivät, että santarmisto on vihamielinen ja Adanan tapaus maanpetos.
Eräs santarmiston tiedustelun jäsen väitti todistajanlausunnossaan, että jotkut MIT:n jäsenet olivat välittäneet Turkissa varastettuja autoja Syyriaan Islamilainen valtio -järjestön käyttöön. Niitä oli ajettu 3–5 auton ryhmissä ja niitä seuranneessa autossa oli poliisikilvet. Järjestö hoiti varkaudet tarpeittensa mukaan, MIT vain avusti.
Ilmeisesti Adanan oikeudenkäynti on liian perusteellinen ja siinä on tullut esille liian paljon kielteisiä asioita. Istanbulin ”rauhan rikosoikeuden” tuomari määräsi joka tapauksessa kolme viikkoa sitten 17 santarmia pidätettäväksi epäiltyinä kuulumisesta terrorijärjestöön (= Hizmet) ja yrityksestä kaataa hallitus. Näitä oudon nimisiä tuomioistuimia hallitus on perustanut, jotta olisi helppo rangaista hallituksen vihollisia. Oppositio kutsuu niitä ”projektituomioistuimiksi”.
Turkin pääesikunta on reagoinut näihin oikeustoimiin ja korostanut, että asevoimat noudattaa tiukasti perustuslakia ja sen perustana olevia oikeusvaltion ja demokratian periaatteita, antaen ymmärtää, ettei näitä periaatteita ole noudatettu tässä tapauksessa. Syytöksiä suunnitelmista hallituksen kaatamiseksi pidetään absurdeina.
Erdoğanilla on siis paljon mistä vaieta.
uutiskirje 
