Mitä kummallisempi paikannimi, sitä helpompi on keksiä sille selitys. Ja mitä tunnetumpi paikannimi, sitä vaikeampi on selitystä edes aavistaa.
Päijänteen etymologia on oppineiden ponnisteluista huolimatta hämärän peitossa, sillä järven nimi on välittynyt vieraasta muinaiskielestä saameen ja siitä edelleen suomeen.
Tulokseen olisi ehkä päästykin, ellei Savon heimo vääntelisi niin hanakasti leukojaan. Hämeestä Keski-Suomeen ulottuva Päijänne ei ole näet ainoa laatuaan, vaan Päijänteitä on myös idempänä, eritoten vaikeassa suomaastossa.
Junalla ohi ajavat eivät näe enää lupsakkaa kauppakaupunkia, vaan betonisen Kouvostoliiton.
Osalla näistä pikkujärvistä on savolainen pilanimi ja osalla ilmeisesti muinaisnimi, mutta oikeita on matkijoista kovin vaikea erottaa.
Kallavesiä on vain kaksi, mutta nimen merkitys ei sittenkään avaudu. Jos ”kallan” taustalla on saamen ”gállis” (genetiivimuodossa ”gállá”), Kallavesi on Ukonjärvi. Suomalaisen paikannimikirjan (2007) mukaan ”gállis” on kuitenkin raihnainen vanhus eikä mikään Ukko Ylijumala, jolla olisi suuriin vesistöihin luonteva yhteys.
Imatra, ikivanha nimi, odottaa niin ikään ratkaisuaan. Maallikon mielestä Imatrankoski ja Kuolan Imandrajärvi ovat siskoksia, mutta imeä-verbiä pidemmälle ei tälläkään tutkimuslinjalla ole päästy.
Muurmannin eli Kirovin rata myötäilee Imandran rantaa ja yksi sen asemista on Imandra eli Imantero. Ennen Kantalahtea ohitetaan vielä Hiipinä, Apatity, Pitkula, Haapajärvi, Afrikanda, Niska, Poljarnyje Zori ja Pinjärvi.
Dmitri Medvedevillä pitäisi olla Hiipinässä suomalais-italialainen hirsilinna, mikä sopii tietysti Kuolan monikansalliseen historiaan. Saamelaiskieliä haravoinut Matthias Castrénkin saapui keväällä 1842 suurin toivein Imandralle, mutta väki pälpätti pelkkää suomea.
Entä mitä on sanottava Afrikandasta? Kuumaa kuin Afrikassa, radanrakentajat kansanetymologian mukaan valittivat ja ristivät seuraavan aseman Afrikandaksi. Nimi herätti hilpeyttä, mutta kun asemakylän viereen rakennettiin Afrikanda-2, suljettu sotilasalue, asukkaita ei kai liiemmin naurattanut.
Napaseudun hirveästä kuumuudesta kirjoitti ensimmäisenä Pytheas, Marseillen suuri poika, joka retkeili noin vuonna 325 eaa pohjan perillä ja näki omin silmin myyttisen Thulen. Olaus Magnus sijoitti yhtä myyttisen Bjarmian Kuolaan, mutta skandinaavina hän hymähti Pytheaalle ja muille antiikin viisaille, joiden mielestä öin ja päivin paistava aurinko kärvensi ihmiset karrelle.
Palatkaamme Suomeen. Kalvitsa, Savon radan liikennepaikka, sai nimensä talosta, jonka ensimmäinen omistaja oli Carl Schadewitz. Samaan umpisavolaiseen sukuun kuuluivat professori Leo Harmaja, alkuaan Schadewitz, ja hänen tyttärensä, runoilija Saima Harmaja.
Rautateiden historiaan liittyvät myös raamatulliset Kapernaumit. Seinäjoelle nousi rautatieläisten asuttama Kapernaumin alue ja Riihimäelle kaksi asuinkasarmia, joista toista sanottiin Kapernaumiksi ja toista Peetlehemiksi.
Häistä kuulu Kaanaa poiki kaimoja Helsinkiin, Tampereelle, Poriin, Raisioon ja Mäntsälään, missä Kaanaa oli iso kartano. Betlehem, Brasilia, Egypti, Frankrike, London, Marokko ja Upsala olivat puolestaan Kaanaan ja Sälinkään torppia.
Mäntsäläläinen Oskari Lylykorpi, varhainen sosialisti ja kansanedustaja, tunnettiin nuorena Jerikon Oskarina. Äiti Eufrosine Jeriko oli vain piikatyttö, mutta hänen sukunimensä periytyi vauraasta talosta. Kun Kärkölän Hongistossa tehtiin 1750-luvulla isojako, sinne syntyi kaksi uudistaloa, Jeriko ja Damaskus.
Raamatulliset nimet saattavat liittyä taloihin, mutta vielä useammin ne liittyvät – pilailumielessä – vähäväkisten yhteisöihin ja maantieteellisesti syrjäisiin sopukoihin.
Ilomantsissa ja Sievissä on Jerusalem, Kalajoella, Siikaisissa ja Viitasaarella Egypti sekä Lieksassa Egyptinkorpi. Kauvatsalla on Emmauksenmäki, Mikkelissä Jaakopinlähde, Sallassa Golgatanharju ja Mäntsälässä, eksoottisten nimien kotipesässä, vielä Öljymäki.
Maamme ainutkertaisiin paikannimiin kuuluu Kapatuosia, joka tarkoittaa Hollolan kirkon naapuria, jyrkkäreunaista linnavuorta.
Kun merkillistä Kapatuosiaa on sanottu myös Kappadoosiaksi, läksynsä lukenut alkaa aavistella, että tässä puhutaan Turkin Kappadokiasta, missä kokoontui varhaiskristillinen seurakunta.
Linnavuoren nimi on jäänne niiltä ajoilta, jolloin idän kirkon vaikutus ulottui Hämeeseen asti. Hollolan kirkko oli katolinen, mutta ortodokseille niin tärkeä Pyhä Yrjö, Kappadokian prinssi, sai sinne alttarin ja veistosryhmän, jossa poseerasivat myös prinsessa, lohikäärme ja hevonen.
Tarinoiden mukaan Hollolan kirkon rakensivat jättiläiset Hollo ja Martta, minkä kunniaksi pariskunnalla on Lahdentien varressa karhea muistomerkki. Kumpihan noista on Alli, helsinkiläiset aprikoivat Paasikiven patsaan edessä, mutta Lahdentiellä jäykempi hahmo on ilman muuta Hollo ja pyöreämpi hänen vaimonsa Martta.
Hollolan taustalla lienee Holloksi kutsuttu mies, sillä vain harvat paikannimet juontuvat uskomustarinoista, erikoisista sattumuksista tai mehevistä lohkaisuista. Selityksenä on silmiinpistävän usein muinaissuomalainen tai saksalaisperäinen etunimi, pilkkanimi tahi lisänimi.
Lopuksi luon katseen Kouvolaan, jonka maineen yksi ainut kolossi, Pohjola-talo, on totaalisesti pilannut. Junalla ohi ajavat eivät näe enää lupsakkaa kauppakaupunkia, vaan betonisen Kouvostoliiton.
Allegron aikatauluissa Kouvola on viimeinen asema ennen rajaa ja kolmannes pietarilaisten viisumeista käsitellään nykyisin siellä, joten mielikuvat Venäjän esikartanosta ovat kaiketi vahvistumaan päin.
Kouvolan nimi syntyi niin, että väkevää miestä alettiin verrata kouvoon eli karhuun. Ja kun Kouvo rakensi joskus 1300-luvulla Kymijoen rantaan savupirtin, hänen tilastaan tuli vähitellen Kouvola.
Eläinpohjaisten paikannimien taustalla piilee enimmäkseen ihmisiä, mistä kertoo epäsuorasti se, etteivät kasvit nimistössä juuri juhli. Puut ovat poikkeuksia ja poikkeuksia ovat myös Lohjan Hormajärvessä esiintyvä horsma ja Raatteen tiessä esiintyvä raate.
Mutta ajatellaanpa talvisodan sijasta Suomen sotaa: mitä tarkoittaa Juuttaan taistelun ”juuttaa”? Kyseessä ei ole kasvi, lintu eikä kala, vaan talonnimi Juutas ja sen genetiivimuoto.
Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.
uutiskirje 
