Sipilän hallituksen ohjelmassa ei puhuta aluepolitiikasta. Se onkin jännitteinen ja väärinymmärretty sana. Moderni aluepolitiikka ei ole siltarumpupolitiikkaa, vaan se tarkastelee yhteiskuntaa kokonaisuutena. Ideana on luoda paikallisyhteisöille edellytyksiä kehittyä omista lähtökohdistaan. Tässä hallituksella on tärkeä rooli.
Eri paloja yhdistelemällä syntyy käsitys pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aluekehittämisen pyrkimyksistä. Mainitaan kaupunkiseutujen ja kasvukäytävien sekä eri alueiden omiin vahvuuksiin perustuvan kilpailukyvyn vahvistaminen. Kehitetään sopimuspohjaista yhteistyötä alueiden ja valtion välillä. Käytäntö jää nähtäväksi.
Suunniteltu työn vastaanottovelvoitteen tiukentaminen saattaa johtaa pakkomuuttoihin ja perheiden arjen sirpaloitumiseen.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen maakuntamallilla sekä valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteensovittaminen on mullistava uudistus. On syntymässä uudenlainen aluehallinto, jonne valitaan vaaleilla päättäjät. Sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi uudelle aluehallinnolle voi vähitellen siirtyä maankäytön suunnitteluun, toisen asteen koulutukseen järjestämiseen ja aluekehittämiseen liittyviä tehtäviä.
Kuntien hallintorakenne ja toimintatavat voivat olla erilaisia. Tämä korostaa kunkin kunnan omia käytäntöjä. Samalla kunnallisen päätöksenteon vaativuus lisääntyy. Kuntien rooli muuttuu palvelujen järjestäjästä elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjäksi. Kuntien toiminnan lähtökohdaksi määritellään paikallisuus.
Kuntapoliittiset linjaukset ovat vielä utuisia. On vaikea päätellä, mitä lopulta aiotaan tehdä.
Kaikkinensa alue- ja kuntahallinnon kokonaisuus on hallitusohjelmassa suuri ja sekava. Rahoitusjärjestelyt ovat täysin auki. Ilman huomattavaa verotuksen ja kuntien valtion-osuuksien säätämistä ei selvitä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen arvioidaan tuovan jopa kolmen miljardin säästöt. Tämä perustuu enemmän toiveajatteluun kuin faktoihin.
Hallitusohjelman maaseutulinjaukset ovat niukkoja. Maaseutupolitiikka näkyy vain välillisesti. Tämä on erikoista, sillä sekä Suomen keskusta että perussuomalaiset saavat merkittävän osan kannatuksestaan maaseudulta. Ne eivät olisi hallituspuolueita ilman maaseudun asukkaiden ääniä. Miksi maaseudusta maaseutuna on niin vaikea puhua?
Konkreettisia toimia maaseudulle toki kohdentuu. Vahva biotalouspainotus tarkoittaa, ettei maaseudun mahdollisuuksia uusiutuvassa energiantuotannossa ohiteta. Jäteasetuksen keventäminen on suuri helpotus haja-asutusalueiden asukkaille. Toisaalta ne, jotka ovat kuuliaisesti huolehtineet jätevesistään, ovat oikeutetusti nyreissään. Uudisrakentamisen joustavoittaminen haja-asutusalueilla sekä kakkosasuntojen muuttamisen helpottaminen vakituisiksi asunnoiksi lisäävät maaseudun kilpailukykyä asumisen paikkana.
Hallituksen lähiruoka- ja luomuohjelmien jatkaminen luovat edellytyksiä maaseudun erikoistuneen elintarvikeyrittäjyyden lisääntymiselle. Teiden korjausvelan kurominen ulotetaan myös seutu- ja paikallistiestöön. Tämä lisää maaseudun vetovoimaa asumisen ja yrittämisen paikkana sekä helpottaa nykyisten asukkaiden ja yritysten arkea.
Hallitus haluaa turvata ruuantuotannon tulevaisuuden Suomessa. Keinot ovat vielä määrittelemättä. Viittaukset Suomen pohjoiseen sijaintiin ja harvaan asutukseen ovat iänikuisia ja vaativat EU-debatissa huomattavaa terävöittämistä. Fraseologialla ja valittamisella ei menestytä.
Vaikeasti työllistyvät suunnitellaan siirrettäviksi työssäkäyntialueittain kuntien vastuulle. Resurssien luvataan seuraavan mukana. Toivottavasti näin myös tapahtuu, sillä muutos olisi perustavanlaatuinen. Hyvinvointivaltiossa kunnallinen työllisyydenhoito valtiollistettiin. Nyt hallitus haluaa palauttaa vastuun kunnille.
Taustalla on valtion työvoimapalvelujen keskittyminen maakunnan kattaviksi työ- ja elinkeinotoimistoiksi. Vaikeasti työllistyvien palveluaukkoja on pakko tilkitä kuntien avulla. Suunniteltu työn vastaanottovelvoitteen tiukentaminen saattaa johtaa pakkomuuttoihin ja perheiden arjen sirpaloitumiseen.
Hallitus lupaa huolehtia alueellisesti kattavasta koulutuksesta. Koulutuksen jättisäästöt ja koulutuslupaus ovat vakavassa ristiriidassa keskenään. Linjaus digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämisestä avaa mahdollisuuksia hajautetuille koulutusratkaisuille. Hallitus laskee digitalisaation varaan poikkeuksellisen paljon. Näkemykset sen sisällöstä puuttuvat. Kattaviin valokuituyhteyksiin ei oteta selkeää kantaa. Onko hallitus tyytymässä osassa maata langattomiin ratkaisuihin?
Hallitus lupaa vahvistaa osaamiskeskittymiä. Se kuitenkin lakkauttaa innovatiivisten kaupunkien INKA-ohjelman, vaikka se on käynnistynyt lupaavasti. Miksi korvata toimivia menettelytapoja samantapaisilla uusilla?
Hyvinvoinnin edistämisessä hallitus haluaa tukea kumppanuutta: hallinnon, kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, yritysten ja asiantuntijaorganisaatioiden yhteistyötä. Parhaimmillaan kumppanuudet ovat paikallisyhteisöissä. Hallituksen linjaus on hyvä alku ja kimmoke paikkaperustaiselle politiikalle myös muussa kuin hyvinvoinnin edistämisessä.
Hallitus tunnustaa kulttuurin merkityksen. Konkreettinen linja on taiteen perusopetuksen lisääminen ja lastenkulttuurin saatavuuden parantaminen. Hallitus on kiinnittänyt huomiota alueiden välisiin eroihin ja haluaa korjata tilanteen. Liiallisen vastuun sälyttäminen kunnille olisi kuitenkin vastuutonta, koska samalla kuntien omaa harkintaa ollaan lisäämässä. Kulttuurista leikataan herkimmin. Esimerkiksi maaseutukirjastojen säilyminen edellyttää hallitukselta erityistoimia.
Esitys valtioneuvoston yhteyteen perustettavasta lainsäädännön vaikuttavuusarviointeihin erikoistuvasta asiantuntijaelimestä on tarpeellinen. On myös muistettava aluevaikutusten arviointi.
Hallitus lupaa turvata koko maassa sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon palvelut. Jos tästä pidetään kiinni, on arvioitava, onko esimerkiksi poliisipalveluja lisättävä maaseutualueilla. Poliisihallinnon ankaran trimmauksen seurauksena ne ovat syrjäalueilla vähentyneet, melkein loppuneet.
Hallituksen linjaus kokeilukulttuurin käyttöönotosta piristää aluekehittämistä. On tärkeää, että kokeiluasetelmat ovat monipuolisia. Esimerkiksi hallintoon liittyvissä kokeiluissa nykyisen hallinnon edustajat eivät saa olla keskiössä, koska liian usein he vesittävät pyrkimykset kiinnittämällä päähuomion omiin etuihinsa. Kansalaisten ja yritysten näkökulmat unohtuvat. Kiinnostava Lapikas -aluehallintokokeiluaihio on jo Lapissa viritetty. Muuallakin aloitteellisuus kannattaa.
Kirjoittaja työskentelee aluetieteen professorina Vaasan yliopistossa.
uutiskirje 