Azerbaidzanin Bakussa päättynyt, neljä viikkoa kestänyt, shakin maailmancup päättyi maanantaina finaalin kymmenenteen peliin. Siinä nykyään Venäjää edustava ex-ukrainalainen Sergei Karjakin voitti maanmiehensä, Pietarin suuruuden, Pete Svidlerin.
Molemmat finalistit saivat maineen ja massin lisäksi paikan seuraavaan MM-kandidaatti turnaukseen, jossa ratkaistaan mestari Magnus Carlsenin uusi haastaja. Tätä esimerkiksi Karjakin piti ’tärkeämpänä’ palkintona haastattelussa ennen finaalia, josta muodostui jännittävä miniottelu.
Finaalin neljä pitkää peliä alkoivat skarpilla tasolla, mutta Karjakin yllätti molemmissa Svidlerin, shakkiyleisön ja ehkä itsensäkin tehden huipputasolla harvinaisen suuria ja helppoja virheitä. 0–2 -tilanteessa harva enää uskoi Karjakinin mahdollisuuksiin, mutta Sergeipä räväytti: Kaksi pakkovoittoa; tilanne 2–2.
Pitkä turnaus päättyi nopeilla ajoilla pelattuihin poikkipeleihin, jotka Karjakin voitti 4–2. Finaalin viimeiset pikapelit olivat jo niin intensiivisiä, että nettikatsojaakin jännitti: Svidler näytti voipuneelta ja epäuskoiselta – Karjakin päättäväiseltä. Shakki taitaa olla ja näyttääkin rankalta duunilta…
Vain pikkuyllätyksiä
128:n pelaajan cup -kilpailun referoiminen pariin palstaan lienee mahdoton tehtävä. KVG (Baku Chess World Cup) voisi olla kiinnostuneelle oikea foorumi.
Pari hajahuomiota mahtuu kyllä raameihin: varsinaisia yllätyksiä ei Bakussa nähty. Elo -suosikit eivät napanneet kärkipaikkoja, mutta cup -muodossa varsinkin pikkuyllätykset lähes kuuluvat asiaan.
Lisäksi tässä(kin) totuus pelaajien tasaisuudesta korostuu; marginaalit ovat pienet; kuten ovat kuviotkin: jo vuonna 2004 Vladimir Tukmakov toimi Ukrainan olympiajoukkueen kapteenina Calviassa ja totesi New In Chess -lehdessä Pavel Eljanovista (joka oli yksi Bakun sensaatioita yltäen välierään, jossa hävisi Karjakinille) ”Pavelin olevan ’lahjattomampi’ kuin esimerkiksi silloinen varamies Karjakin, mutta silti verraten nuori, vasta 24 -vuotias”. Bakussa ”vähälahjainen” Eljanov tuli neljän sakkiin ja nosti vahvuuslukuaan 30 pistettä! Ja olihan Tukmakovkin Bakussa – nyt hollantilaisen supersuurmestari Anish Girin valmentajana.
Voittaja Karjakinista jäi mieleen kuva, että nuori mies ehkä jopa säästeli kykyjensä näyttämistä. Liioitellen: pelasi vahvasti pakon edessä. Kiltin ja sopuisan ulkokuoren alla tuntui elävän määrätietoinen nuori mies, jonka tavoite ei ole kandidaattiturnaus vaan MM -ottelu.
uutiskirje 
