Viimeinen sana
Lapset ja nuoret maksavat hallituksen säästöistä kalleimman laskun. Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen säästöt jakavat lapset ja nuoret meidän lapsiin ja naapurin kakaroihin.
Varhaiskasvatuksen leikkaukset kohdistuvat heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa oleviin perheisiin. Heillä maksatetaan valtion velkaa samalla, kun hoetaan, että tuleville sukupolville ei siirretä velkaa.
Ei siirretä velkaa, mutta varastetaan koko tulevaisuus. Päätökset synnyttävät luokkayhteiskuntaa, jossa sosiaalisen nousun mahdollisuus kääntyy laskumäeksi.
Hallituksen politiikan sisältöjen hallinta on tyyliäkin heikompi.
Olen samaa mieltä Aalto-yliopiston taloustieteen professori Sixten Korkmanin kanssa siitä, että hallituksen aikomus romuttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus ”on tyhmä ja tulee yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä kalliiksi”.
Valikoivasta päivähoidosta kärsivät pienituloisten ja maahanmuuttajaperheiden lapset. He menettävät yhden mahdollisuuden oppia varhaisessa vaiheessa, saada kavereita ja viettää kivaa aikaa, jota vanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty tarjoamaan.
Taannoin Suomessa – Esko Ahon kutsusta vieraillut – Harvardin yliopiston professori ja sosiaalisen pääoman puolestapuhuja Robert D. Putnam totesi, että amerikkalaista unelmaa ei voida toteuttaa, jos köyhimpien perheiden lapsilla ei ole samoja mahdollisuuksia kuin rikkailla.
Esko Aho, joka olet kuulemma pääministeri Juha Sipilän (kesk.) lähipiirissä, kerro pääministerille Putnamin viesti. Hallitus särkee pienituloisten perheiden lasten unelmat ja toivon paremmasta elämästä.
Hallituksen pohja repeilee pahasti. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkysen julkisuushakuinen irtiotto on vain pientä kuplintaa verrattuna siihen, että jopa eliitti kadottaa luottamuksensa hallitukseen.
Jopa kaikkien leikkauslistojen äiti, entinen kansliapäällikkö, ministeri Raimo Sailas antaa Sipilän hallitukselle kehnot pisteet. Yritysjohtajatkaan eivät pidä hallituksen tyylistä.
Hallituksen politiikan sisältöjen hallinta on tyyliäkin heikompi. Hädän tulleen se huutaa apuun kätilöä, muljauttaa esityksensä uuteen uskoon pikavauhtia tuntematta todellisuutta, kuten päättäessään lomarahojen leikkauksista.
Yllättäen Sailas tarjoaa pelastusrenkaana SAK:n esityksiä. Hän lyttää elinkeinoelämän haikailut liittokohtaisista sopimuksista, kun tarjolla on nollasopimus, lakkojen väistyminen ja työvoimakustannusten alentaminen.
Sailaksen arvio hallituksen huonosta työmarkkinoiden pelisääntöjen tuntemisesta osuu nappiin.
Media ei enää silitä myötäkarvaan pääministeri Sipilää. Mitä pidemmälle aika kuluu, sitä enemmän kritiikkiä sataa sekä Sipilälle että hallitukselle.
Hallituksen vakuuttelut säästöjen kohdentamisesta tasapuolisesti kaikkiin väestöryhmiin on silkkaa retorista hömppää. Mediakuohunta perussuomalaisten – eikä vähiten kansanedustaja Olli Immosen rasististen viestien – ympärillä on jättänyt keskustan ja kokoomuksen puoluejohdon vähäisemmälle huomiolle.
Kuherruskuukaudet ovat ohi lopullisesti, ja kritiikki kovenee säästöjen kovuuden paljastuttua.
uutiskirje 
