Gangsteriklassikon Arpinaama (Scarface, 1932) ensi-iltaa viivästytti osaltaan sensuuri. Sen vaikutus näkyy alkuteksteissä, joissa peräänkuulutetaan yhteiskunnallista vastuullisuutta taistelussa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan.
Howard Hawksin napakasti ohjaama leffa säväyttää edelleen. Kyseessä on myös varhainen äänielokuvan merkkiteos, joten dialogi paukkuu siinä missä tuliaseetkin.
Ben Hechin käsikirjoitus sai innoitusta Al Caponen hahmosta. Tämä näkyy Paul Munin ikimuistoisessa roolisuorituksessa. Päähenkilö Tony Camonte on rento ja rehvakas huuliveikko, mutta myös aggressiivisesti kuohahteleva pelimies, joka raivaa tiensä huipulle keinoja kaihtamatta. Sosiopaatti katkeraa loppua myöten.
Caponen ohella Hechtin kerrotaan hyödyntäneen tarua Borgia-suvusta. Sen edesottamuksiahan on saatu seurata tv-sarjassa Borgiat, maan ja taivaan valtiaat (2011–2013). Tämä puoli tulee esiin hurjaa melodramaattista poltetta sykkivissä loppuselvittelyissä: isoveljen ja pikkusiskon (Ann Dvorak) suhteessa on intiimiä kutinaa.
Tehokkaissa toimintakohtauksissa on sekä potkua että selkeää symboliikkaa (mainosvalojen välke, keilapallojen kaatuminen jne.). Lee Garmesin komea tunnelmoiva mustavalkokuvaus välittää hienosti paikoin lähes mielipuolisina aaltoilevat tunnelmat. Mukana kuvioissa myös kaikkien aikojen surkein sihteeri (Vince Barnett).
Arpinaama. Yle Teema sunnuntaina klo 18.00
uutiskirje 
