Viimeinen sana
Ennen sanottiin sotilaiden käyvän aina edellistä sotaa. Nyt taloustieteilijät taistelevat edellisen lamapolitiikan totuudesta samaan aikaan, kun uusi romahdus on jo ovella.
Osa taloustieteilijöistä on raivoissaan Ylen toissa viikolla esitetylle MOT-ohjelmalle, jossa eurooppalaiset professorit lyttäsivät harjoitetun talouskurin maan rakoon. Kritiikissä menevät sekaisin asia-argumentit ja mielikuvapolitikointi ”punavihreää” Yleä vastaan.
Hysteerisessä kuripolitiikan puolustelussa unohtuu, että Suomen julkinen nettovelka on maailman seitsemänneksi pienin. ”Suomen julkisella sektorilla on nettovelkaa vähemmän kuin millään muulla EU-maalla”, kirjoitti Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori Roope Uusitalo keskiviikkona Akateemisessa talousblogissa ja julkaisi sanojensa vakuudeksi IMF:n tietokantaan viime kuussa päivitetyn kuvion.
Suomi on samassa vähävelkaisimpien maiden sarjassa kuin Norja ja Lähi-idän öljymaat.
Suomella on julkisen velan vastineeksi julkisella sektorilla suuri määrä varallisuutta, joka sijaitsee pääosin eläkerahastoissa. Olemme siis jättämässä paljon vähemmän ”velkaa lapsillemme” kuin esimerkiksi Ruotsi tai Saksa. Suomi on samassa vähävelkaisimpien maiden sarjassa kuin Norja ja Lähi-idän öljymaat.
Talouskuri on kuitenkin valtavirtaa ja sen takia maailmantaloutta uhkaa uusi sokki jo ensi vuonna. Näin ennustaa kansainvälinen työjärjestö ILO analysoituaan kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tilastoja. Ne kertovat, että kiristyspolitiikassa alkaa ensi vuonna uusi kiihkeä vaihe. 132 maata kiristää budjettejaan. Vuonna 2008 alkaneesta taantumastakaan ei ole toivuttu, mutta uusi uhkaa ILOn mukaan vuosina 2016–2020.
Analyysin mukaan se on kolmas vaihe vuonna 2008 alkaneessa talouskriisissä. Ensin koettiin lyhyt elvytyskausi vuosina 2008–2009, jolloin 73 prosenttia maailman valtioista painoi kaasua, mutta jo vuonna 2010 jalka oli tukevasti jarrulla tuhoisin seurauksin.
Mitä maailmassa tulevina vuosina ILOn mukaan tehdään?
Leikataan polttoaineiden, ruuan, sähkön ja maatalouden tukia, jolloin ne yksinkertaisesti tulevat liian kalliiksi kaikkein köyhimmille.
Leikataan palkkoja ja kutsutaan sitä julkisen sektorin reformiksi. Puretaan sosiaalisia turvaverkkoja ja alennetaan sosiaalitukia. Korotetaan eläkeikää. Puretaan työelämän sääntelyä. Yksityistetään julkisia palveluita ja omaisuutta.
Ja tulos tästä kaikesta?
Maailmanlaajuinen kansantuote jää 5,5 prosenttia alemmaksi kuin ilman kiristyksiä. 12 miljoonaa työpaikkaa menetetään.
Samaan aikaan on toinenkin riski. Euroalueelle on Euroopan keskuspankin toimesta pumpattu rahaa yli tuhat miljardia euroa ja joka kuukausi tulee 60 miljardia lisää. Jostain se etsii tuottoa, ja Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen pohtii kohteen olevan kiinteistömarkkinat – eli se, mistä vuoden 2008 finanssikriisi sai alkunsa.
”Pitääkö meidän pelätä, että markkinoilla kytee taas jonkinlainen Lehman Brothers -tyyppinen rahoituspommi. Suunnitellaanko rahoitusmarkkinoilla taas instrumentteja, jotka aiheuttavat suuria ongelmia lähivuosina?” hän kysyi Tilastokeskuksen blogissa tiistaina.
uutiskirje 
