Selvitysmies Harri Hietala luovutti paikallisen sopimisen raportin lokakuun puolivälissä oikeus- ja työministeri Jari Lindströmille.
Raportin mukaan työpaikkojen paikallista sopimista tulee lisätä. Tämä tarkoittaisi, että työpaikat voisivat nykyistä vapaammin sopia työsuhteen ehdoista, kuten palkoista ja työajasta. Järjestäytymättömien yritysten mahdollisuuksia sopia paikallisesti laajennettaisiin. Myös henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa tulisi samalla vahvistaa.
Selvitysmiehen mukaan paikallisen sopimisen lisääminen olisi helpointa toteuttaa siten, että työehtosopimusten osapuolet päättäisivät paikallisen sopimisen mahdollistamisesta kaikissa keskeisissä kysymyksissä. Jos tähän ei löydy yhteistä tahtoa, vaihtoehtona ratkaista asia olisi muuttaa lainsäädäntöä.
Huonosti asiansa hoitavalta yritykseltä poistuisi markkinoiden edellyttävä tarve laittaa asiansa kuntoon.
Työmarkkinoilla ei ole totuttu siihen, että hallitus puuttuu työehtosopimusasioihin. Tämä johtaa väistämättä uudenlaisiin häiriöihin ja epäluottamuksen lisääntymiseen.
Uhka palkka-alesta on todellinen
SAK on painottanut omassa kannanotossaan, että uhka palkka-alesta on todellinen, jos paikallista sopimista laajennetaan pakolla niin, että yritykset voivat sopia alakohtaisia työehtosopimuksia pienemmistä palkoista. Ongelma olisi erityisesti niillä työpaikoilla, joissa ei ole toimivaa edunvalvontaa eikä valittuja luottamushenkilöitä.
Sopiminen edellyttää selkeää määritelmää siitä, kuka työntekijän puolesta neuvottelisi ja sopisi. Hietala esittää raportissaan työntekijöiden edustajaksi luottamusmiestä tai työntekijäryhmää. Mikähän sekasotku siitä syntyisi, jos paikallista sopimusta tehtäessä voitaisiin ohittaa koko luottamusmiesorganisaatio?
Hietalan ehdotus mahdollistaisi työehtosopimuksen alittavat työehdot esimerkiksi työpaikkojen säilyttämisen varjolla. Tämä toisi epäterveen kilpailutilanteen markkinoille.
Huonosti asiansa hoitavalta yritykseltä poistuisi markkinoiden edellyttävä tarve laittaa asiansa kuntoon. Tuottavuuden kehittämisen sijaan yritys voisi aina leikata palkkoja.Tällainen uhkaava tilanne koettaisiin usein myös saneluna tai painostamisena sopimukseen, eikä todellisena valinnanvapautena.
Työehtosopimusten yleissitovuus
Paikallisen sopimisen lisääminen lainsäädännöllä ei ole suomalaisen sopimusjärjestelmän eikä oikeudenmukaisuuden kannalta järkevää. Alakohtaisissa työehtosopimuksissa voitaisiin ottaa huomioon paremmin ne tarpeet, jotka kullakin toimialalla ovat.
Paikallista sopimista lakiteitse laajennettaessa puututtaisiin myöskin tietyiltä osin työehtosopimusten yleissitovuuteen. Työehtosopimuksen yleissitovuudella tarkoitetaan sitä, että myös järjestäytymättömän työnantajan on noudatettava työehtosopimuksen vähimmäisehtoja.
Työehtosopimuksessa sovitut palkka- ja muut edut ovat vähimmäisehtoja, joita on noudatettava. Niitä ei saa alittaa ellei työehtosopimus tätä salli esimerkiksi paikallisella sopimisella.
Työpaikoilla voidaan sopia aina työehtosopimusta paremmista eduista. Tästä ei juuri koskaan ole kysymys, kun julkisuudessa keskustellaan paikallisesta sopimisesta.
Selvitysmies korostaa raportissaan vielä, että yhteistoiminta ja paikallinen sopiminen edellyttävät luottamusta. On vaikea kuvitella, että luottamusta rakennettaisiin lainsäädännöllä ja pakolla.
Metalliala edelläkävijänä
Metalliala on ollut edelläkävijä paikallisessa sopimisessa. Metallin työehtosopimuksissa on ennalta rajatuissa tapauksissa mahdollisuus sopia paikallisesti toisin.
Paikallisen sopimisen merkkipaaluja ovat olleet Metallin palkkarakenteen käyttöönotto 1980-luvulla ja sen jälkeen tehdyt työajan joustoon ja järjestelyyn liittyvät sopimukset.
Kokemuksen mukaan paikallisia sopimuksia syntyy silloin, kun osapuolilla on tarvetta, osaamista ja keskinäistä luottamusta, ja asioista on tiedotettu riittävän avoimesti. Näissä tilanteissa Metalliliitto kannustaa paikalliseen sopimiseen.
Paikallisesti sovittavia asioita ovat tällä hetkellä muun muassa työpalkat, työaika, työkomennukset, loma-ajan palkka, lomaraha, neuvotteluajat ja luottamushenkilöt. Kunkin otsikon alla voi olla monta kohtaa, josta osapuolet voivat sopia toisin.
Viime sopimuskierroksella sovittiin mahdollisuudesta muuttaa yli 58-vuotiaiden palvelusvuosilisä vapaaksi. Tällä ratkaisulla haluttiin tukea ikääntyneiden työntekijöiden työssäjaksamista ja -jatkamista.
Teknologiateollisuudessa paikallinen sopiminen tapahtuu työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti joko työnantajan ja työntekijän kesken tai luottamusmiehen ja työnantajan kesken.
Luottamusmiehen kanssa tehty sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita luottamusmies edustaa. Sopimus voidaan tehdä määräajaksi tai toistaiseksi voimassa olevaksi. Sopimus tulee tehdä kirjallisena, jos jompikumpi osapuoli sitä vaatii.
Näin tehty työehtosopimuksen tarkoittama paikallinen sopimus on voimassa olevan työehtosopimuksen osa. Valittu luottamusmies on Metalliliitossa ollut kynnyskysymys paikallisen sopimisen laajentamiselle.
Työmarkkinasopimusneuvottelut
Parhaillaan keskusjärjestöt neuvottelevat työmarkkinasopimuksesta. Työntekijäjärjestöt toivovat, että näissä neuvotteluissa voitaisiin sopia myös paikallisen sopimisen pelisäännöistä.
Paikallisen sopimisen lisääminen edellyttää osapuolten osaamisen vahvistamista. Lisäksi on tarpeen parantaa henkilöstön edustajien oikeutta saada tietoa. Siksi henkilöstön edustuksen lisääminen työpaikkojen hallinnossa on tärkeää.
SAK, Akava ja STTK pitävät tärkeänä, että ammattiliitoilla on oikeus valvoa paikallista sopimista myös järjestäytymättömillä työpaikoilla.
Paikallisen sopimuksen perälautana tulee olla työehtosopimus. Alan työehtosopimusta noudatetaan, jos kaikkia osapuolia tyydyttävää paikallista sopimusta ei synny.
Neuvottelut keskusjärjestöjen kesken laajasta kokonaisratkaisusta ovat lehtitietojen mukaan edenneet. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, syntyykö ratkaisussa yhteisymmärrystä paikallisen sopimisen pelisäännöistä.
Kirjoittaja on Metalliliiton työympäristöpäällikkö ja kuulunut Metalliliiton TES-neuvottelukuntaan kymmenen vuoden ajan.
uutiskirje 
