KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Ulkomaat

Kaupungissa, johon terroristit iskivät

Pelastustyöntekijät etsivät raunioista uhreja torstai-iltana Burj al-Barajnehin kaupunginosassa Beirutissa.

Pelastustyöntekijät etsivät raunioista uhreja torstai-iltana Burj al-Barajnehin kaupunginosassa Beirutissa. Kuva: Lehtikuva/Anwar Amro

Pari päivää sitten tässä kaupungissa räjähti: kolme itsemurhapommittajaa kadulla, joka oli täynnä jalankulkijoita, lähes 50 kuolonuhria ja yli 200 loukkaantunutta.

Beirut–Samuli Lähteenaho
16.11.2015 11.53

Pommien räjähtäessä en ollut itse lähellä räjähdyksiä, en kuullut niitä tai nähnyt uhreja kuin mediasta.

Mutta eivät pommitukset olleet kaukanakaan. Vaikka ne tapahtuivat toisessa kaupunginosassa, ei matka olisi ollut kuin vartti autolla tai puolisen tuntia kävellen. Ehkä sama etäisyys kuin Vallilasta keskustaan Helsingissä. Olin lähellä sairaalaa, kuulin ikkunasta ambulanssien äänet, kun ne kiisivät kohti räjähdyspaikkaa.

Kuullessani uutiset en oikein tiennyt, mitä minun pitäisi tuntea. Ollako peloissaan, surullinen, vihainen? Ehkä olin hieman kaikkia, mutta samalla myös hämmentynyt. Isku oli vuosikymmeniin verisin kaupungissa tapahtunut terroriteko. Ei siis arkipäivää.

Ihonväristä ja syntymäpaikasta huolimatta kaikki uhrit ovat ihmisiä.

Ilmoitin kumppanilleni ja vanhemmilleni että olen kunnossa, tätini ja entinen kämppikseni ottivat minuun yhteyttä. Muuten tapahtuma ei herättänyt erityisiä reaktioita. Suomen mediassa julkaistiin kyllä pieniä juttuja, mutta suurin osa ystävistäni ja tutuistani ei tuntunut reagoivan asiaan.

Facebook ei tarjonnut mahdollisuutta muuttaa profiilikuvaani maan lipuksi, tai merkitä, että olen turvassa. Solidaarisuusmarsseja tai muistotilaisuuksia ei kutsuttu koolle ympäri maailmaa, eivätkä kolumnistit arvioineet, kuinka voimakas isku vasten ihmisarvoa kyseessä oli.

Seuraavana iltana tapahtuivat Pariisin järkyttävät terrori-iskut. Sen jälkimainingeissa tilanne muuttui. Monet Facebook-kaverini jakoivat tekstejä, joissa myös tämän kaupungin iskut huomioitiin, muutama ystäväni heräsi varmistamaan että olenhan minäkin kunnossa.

Tämä hämmensi minua. En osannut sanoa olisivatko lähelläni sattuneet tapahtumat saaneet huomiota ilman Pariisin iskuja. Ja tietysti myös pariisilaisille ja Pariisille kuohahtanut täysin oikeutettu ja tarpeellinen solidaarisuus ja suru mietityttivät minua: tällaisissa tapauksissa piirtyy niin kovin selkeästi esille se, kuinka eriarvoisiksi ihmiselämät voidaan tehdä.

Tietenkään asia ei ole niin yksinkertainen. Suomalaiset kaverini ovat varmasti viettäneet enemmän aikaa Pariisissa kuin tässä kaupungissa. Heillä on enemmän ystäviä tai ystävien ystäviä Pariisissa kuin täällä. Enkä halua vähätellä Eurooppaan liittyviä voimakkaita tunteita.

Tietysti Suomi on niin valtavirtamedian ja valtiokoneiston kuin yksityisten ihmistenkin tasolla emotionaalisesti sitoutuneempi Pariisiin kuin tähän meren toisella puolella sijaitsevaan kaupunkiin.

Oikeastaan asia on vielä monimutkaisempi. Maa, jossa asun, julisti pommi-iskuja seuranneen päivän kansalliseksi surupäiväksi. Tapahtumailtana ihmiset tuntuivat järkyttyneiltä, mutta jo nyt kaupunki tuntuu palanneen normaaliin tilaan.

Kuolleiden ja loukkaantuneiden omaisia ja ystäviä lukuunottamatta tuntuu siltä, että ihmiset ovat todenneet tapahtuneet tapahtuneiksi ja siirtyneet eteenpäin. Kenties he ajattelevat: tätä tapahtuu.

Vaikka kuolonuhrien määrä oli ennätyssuuri, ei räjähdys suinkaan ollut ensimmäinen. Vain pari vuotta sitten samoilla kulmilla räjähteli pommeja usean kuukauden ajan, minkä lisäksi maassa on pitkä ja surullinen poliittisten salamurhien historia. Monet kirjoittajat ovat kiinnittäneet tähän huomiota: ei täkäläisten elämillä ole niin paljon merkitystä kuin eurooppalaisilla.

Tämä koskee myös minua. Vaikka olen kyllä käynyt kaupunginosassa, jossa pommi-iskut tapahtuivat, ei minulla ole siellä ystäviä. Eikä juurikaan ystävien ystäviä. Kukaan tuttuni tai läheiseni ei menettänyt läheistä ystävää tai perheenjäsentä. Koen samaistumisen Pariisin baarien nuorisoon kenties jopa helpommaksi kuin tämän kaupungin lähiössä kuolleisiin nuoriin.

Mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella? Ainakin se on selvää, etteivät ihmiset arvosta kaikkia ihmiselämiä yhtä lailla. Ja jossain määrin se on ymmärrettävääkin, ei keneltäkään voi olettaa intensiivistä tunnesidettä kaikkiin maailman kolkkiin, joihin heillä ei ole mitään muita yhteyksiä.

Aina on tragedioita, jotka jäävät huomiotta. Vaikka tämän kaupungin tapahtumat saivatkin lopulta huomiota myös maan ulkopuolella, samaa ei voi sanoa esimerkiksi Irakissa tai Turkissa viime viikkoina tapahtuneista joukkomurhista.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos me suomalaisina haluamme samaistua Eurooppaan, se tarkoittaa myös vastuuta länsimaisen kolonialismin historiasta. Kun olemme tilanteessa, jossa valkoiset eurooppalaiset kehot nähdään loputtomasti niin paljon arvokkaampina kuin muun väriset, muualla olevat, tämän menneisyyden unohtaminen on synkkää. Ja siksi on joskus kohtuullista vaatia tunteita ja osanottoa, jotka eivät tule luonnostaan.

Tämän vuoden huhtikuussa terroristit tappoivat kenialaisessa yliopistossa 147 opiskelijaa. Helsingin yliopistolla joukko opiskelija-aktiiveja järjesti muistotilaisuuden iskun uhreille, vaikka he eivät henkilökohtaisesti tunteneet kenialaisia opiskelijoita eikä heillä ollut juurikaan muita kontakteja kenialaiseen yliopistoon.

Tämä ele kuvastaa mielestäni mahdollisuutta: tunteiden ja osanoton luomista ja kokemista silloinkin, kun ne eivät perustu henkilökohtaisille siteille. Muistotilaisuudessa oli myös jotain eurooppalaisittain harvinaista. Aitoa välittämistä ihmisistä, jotka eivät ole valkoihoisia, eivätkä eurooppalaisia.

Myös tämä kaupunki, Beirut, ansaitsisi parempaa. Ajattelen, että vaikka en halua tuomita ystäviäni tai edes itseäni siitä, että ranskalaisten viattomien nuorten kuolemat tuntuvat ehkä voimakkaammin kuin Beirutin viattomien nuorten kuolemat, on silti kohtuullista vaatia enemmän.

Ihonväristä ja syntymäpaikasta riippumatta he kaikki ovat ihmisiä. Mikään yhteinen ihmisarvo ei näet synny itsestään, vaan tunteiden ja tekojen kautta.

ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Sudanissa puhjennut sota on hidastanut liikennettä maan Egyptin-vastaisella rajalla, missä ihmiset ja tavarakuljetukset ovat joutuneet odottamaan jopa kuukauden päivät.

Sudanin sota koettelee myös naapureita – kaupankäynti väheni, kun rekat juuttuivat Egyptin rajalle

Ruandassa on investoitu tulvien torjuntaan, mutta se ei estänyt ihmishenkien menetyksiä kevään tuhotulvissa. Yksi syy on puutteellinen tieto, jonka varassa esimerkiksi Länsi-Ruandan vuorilta virtaavaa Sebeyajokea luultiin vaarattomaksi.

Jokivallien eroosio nakertaa elintilaa Ruandan tulva-alueilla

Eurooppalaisten vaatteet tehdään suurelta osin Aasiassa ja Afrikassa, ja sinne ne jälleen käytettyinä myydään. Kuvassa pakistanilaisia farkkuja odottamassa pääsyä maailmalle.

Eurooppa ostaa vaatteet Aasiasta ja Afrikasta ja myy ne käytettyinä takaisin

Luonnonvaraisista villieläimistä saatava liha on suosittua Afrikassa, vaikka metsästys ja kuolleiden villieläinten käsittely altistaa ihmisen eläinperäisille tarttuville taudeille. Myös kirahvi saattaa päätyä ruokapöytään. Kuva Etelä-Afrikan Madikwen riistareservaatista.

Viidakkoliha maistuu Afrikassa, vaikka eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit uhkaavat

Uusimmat

Sudanissa puhjennut sota on hidastanut liikennettä maan Egyptin-vastaisella rajalla, missä ihmiset ja tavarakuljetukset ovat joutuneet odottamaan jopa kuukauden päivät.

Sudanin sota koettelee myös naapureita – kaupankäynti väheni, kun rekat juuttuivat Egyptin rajalle

Annika Rönni-Sällinen

Ollaanko Säätytalolla taas suosimassa työnantajaa? ”Tasapainoa ei pitäisi tulla ulkopuolelta järkyttämään”

AKT:n Ismo Kokko populismista: ”Se on vain bensan hinta tai muu näennäisen yksinkertainen asia, mistä puhutaan”

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Helsingin Sanomien ay-jäsenmaksuja koskevalle pääkirjoitukselle kovaa kritiikkiä – ”Kirjoittajien logiikka on kestämätön”

 
02

Teollisuusliiton Aalto jyrähtää Säätytalolle päin: ”Huolestuttava yhdistelmä”

 
03

Euroopan komission mukaan Suomen velkasuhde ei ole räjähtävällä uralla – ”Kokonaisarvio on melko myönteinen”

 
04

Vasemmistosta ihmetellään Säätytalolta tihkuneita tietoja: ”Olette nostamassa ruuan hintaa, jotta pystytte laskemaan bensan hintaa”

 
05

Alkuvuodesta pankkeja kaatuili tiuhaan tahtiin – Ollaanko nyt matkalla kohti uutta finanssikriisiä?

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Teollisuusliiton Aalto jyrähtää Säätytalolle päin: ”Huolestuttava yhdistelmä”

08.06.2023

Vihreiden Pekka Haavisto aloitti presidentinvaalikampanjansa – Pyrkii presidentiksi valitsijayhdistyksen kautta

08.06.2023

Muissa Pohjoismaissa ilmastokriisi nähdään paljon uhkaavampana kuin Suomessa – ”Näkyy suomalaisten epäily ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin kokonaisuudessaan”

08.06.2023

Suomen ylioppilaskuntien liiton Jenni Suutari tyrmää esitetyt leikkaukset opiskelijoiden toimeentuloon: ”Eivät ratkaise tätä ongelmaa ollenkaan”

08.06.2023

Vasemmistoliiton muutosneuvottelut saatu päätökseen

07.06.2023

Vasemmistosta ihmetellään Säätytalolta tihkuneita tietoja: ”Olette nostamassa ruuan hintaa, jotta pystytte laskemaan bensan hintaa”

07.06.2023

Helsingin Sanomien ay-jäsenmaksuja koskevalle pääkirjoitukselle kovaa kritiikkiä – ”Kirjoittajien logiikka on kestämätön”

07.06.2023

Mielipide: Työttömiin kohdistetaan vihapuhetta – häpeä ei auta työllistymään

07.06.2023

Vihreiden puheenjohtajaksi pyrkivä Saara Hyrkkö: ”Vihreiden on oltava yksi jalka tässä päivässä ja toinen tulevaisuudessa”

07.06.2023
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS

KU logo



  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään