Veikko Aaltosen ohjaustyöhön Tuhlaajapoika (1992) tuntuu saadun inspiraatiota valmistusajankohtana mediassa ahkerasti rummutetusta sadomasokismista. Tämä seksuaalisen kovistelun muoto on kuvattu tapahtumissa hienovaraisesti. Tärkeämmäksi nousevat isä ja poika -, herra ja orja -, ja jopa mestari ja oppipoika -tyyppiset teemat. Mukana on myös vahva annos kolkon mustaa huumoria.
Vankilasta vapautuvaa Esaa (Hannu Kivioja) ei pääse työttömyys vaivaamaan. Ensin töitä järjestyy pikkuväen palkkaamana kovistelijana, sitten ovelle ilmestyy keski-ikäinen herrasmies: psykiatri Lindström haluaa, että maksua vastaan Esa rusikoi häntä kunnolla. Lindströmin roolissa Esko Salminen pistää parastaan.
Myös Aaltosen ohjaus on hallittua, mutta sitäkin enemmän mättää Iiro Küttnerin käsikirjoituksen teennäisyys. Se tuntuu varsinkin repliikeissä, jotka huokuvat puolivillaista city-nälkää sekä pahoinvointia ja yritystä niistä selviytymiseksi.
Kohtuullisen viihdyttävä rikos-, rakkaus-, sosiaali- ja melodraamapaketti rönsyilevästä juonikuviosta joka tapauksessa hahmottuu. Näyttelijäkaartissa tavataan myös muun muassa Leea Klemola, Markku Peltola, Antti Raivio ja Sulevi Peltola.
Tuhlaajapoika. Yle Teema torstaina klo 21.55
uutiskirje 
